Kasva tai kuole, partioneuvosto
Julkaistu: 30.4.2012 Kategoria(t): partioneuvosto, piirineuvosto Jätä kommentti »Viikko sitten partioneuvosto käsitteli hallituksen esitystä SP:n päätöksenteon kirkastamisesta. PäPan kanta uudistukseen on myönteinen – muiden piirien kommentteihin verrattuna olimme ainoa, joka lähes varauksetta kannatti eteenpäin menemistä. On ihan selvää, että ennen marraskuista jäsenkokousta tarvitaan vielä älyttömästi valmistelua, avointa keskustelua ja perustelujen avaamista, mutta yhtä kaikki: erityisesti partioneuvoston uudistaminen on välttämätöntä.
Olen osallistunut nyt kuuteen partioneuvoston kokoukseen. Alussa järkytyin, sitten huvituin, suutuin, vähän nyyhkinkin ja lopulta tylsiinnyin. Tunnetilasta riippumatta lopputulos on sama: Muutamaa hyvää keskustelua lukuunottamatta nuo kuusi viikonloppua ovat olleet kankkulan kaivoon heitettyä aikaa. Mulla on Rantapuistossa ihan kivaa, mutta en koe tekeväni partiosta mitenkään parempaa siellä istumalla. En Suomessa enkä pääkaupunkiseudulla. Vekkulia kokoustamista, arvioi eräs kollegoistani. Neuvosto on käyttänyt aikaansa hallituksen jäsenten välien perkaamiseen, blogikirjoittelun paheksumiseen ja kymppitonnista vääntämiseen. Kyllä fiksujakin puheenvuoroja pidetään ja niille nyökytellään, mutta siihen se jääkin. Kokousten välillä ei tapahdu mitään, sähköpostilistalla on hiljaista kuin hautausmaalla eikä neuvoston puheenjohtaja johda mitään muuta kuin nuijaansa.
Kirkastusesityksessä ehdotetaan neuvoston koon laajentamista. Nyt meitä istuu siellä yksi edustaja kustakin piiristä. Siinä on ongelma: kun yksi edustaa sataa, toinen tuhatta ja kolmas kahtatoistatuhatta, ei keskustelua voida mitenkään käydä samalla tasolla. Absurdeimmillaan neuvosto kokoontui helmikuussa, kun sadan jäsenen PoSaPaa edusti kolme neuvosta. Miltään muulta piiriltä ei ollut kahta useampaa edustajaa paikalla. (Muistaakseni posapalaiset käyttivät yhteensä yhden puheenvuoron koko viikonlopun aikana. No, kahden lippukunnan kesken jaettavalla valtionavulla on kiva maksaa Rantapuiston lounaspuhvetit vaikkei päätöksentekoon osallistuisikaan.)
Päpalaisena voin tietysti vedota polleana piirineuvostoon. Meillä kolmisenkymmentä tyyppiä edustaa yhdeksäätuhatta jäsentä. Partioneuvostossa sama suhdeluku on 11/60 000. Ja molempiin kokouksiin osallistuvana voin vakuuttaa, että Pinessä keskustelu ja päätöksenteko liikkuvat tsiljoonasti strategisemmalla tasolla – tervetuloa katsomaan! Ei Pinekään ole täydellinen, mutta edustuksellista demokratiaa se toteuttaa merkittävästi paremmin kuin partsaneuvosto.
Toki partioneuvoston koko voidaan säilyttää ennallaankin. Jos sinne sattuu seuraavaksi kaudeksi nohevia neuvoksia ja jämäkkä puheenjohtaja, voi neuvostosta muodostua parhaimmillaan antoisa keskustelukerho, josta neuvokset voivat lähteä hiukan viisaampina takaisin kotipiireihinsä. Demokraattista päätöksentekijää siitä ei kuitenkaan tule ilman rakenteiden uudistamista. Ja jollei meillä ole siihen munaa, on parempi lopettaa koko neuvosto ja siirtyä takaisin vuosittaisten jäsenkokousten aikaan.
(Kirkastusesityksessä on lukuisia muitakin kohtia, joista ehdotus partioneuvoston nuorisokiintiöstä herätti ehkä eniten keskustelua. Partiossa nuorten osallistuminen päätöksentekoon on periaatteellinen asia, mutta partioneuvosto ei ole siihen oikea paikka ynnä muita nerokkaita kommentteja partioneuvoksilta ansaitsee kenties aivan oman postauksensa.)
Piirileirilaulujen kunkku
Julkaistu: 29.4.2012 Kategoria(t): Uncategorized 1 kommentti »Sori vaan, Huima, Havu & Suunta!
Saako luottikselle antaa potkut?
Julkaistu: 25.3.2012 Kategoria(t): johtajuus, luottikset 15 kommenttia »Jokainen meistä tuntee luottiksen, joka jättää pestiinsä kuuluvat hommat toistuvasti hoitamatta eikä feidaamisensa jälkeen vastaa enää kenenkään yhteydenottoihin. Tai luottiksen, joka toimii partion arvoja ja yhteisiä sopimuksia vastaan – käyttäytyy vaikkapa rasistisesti tai jättää ryhmänsä kanssa toteuttamatta strategiasta ne osat, joita itse pitää hömppänä. Tai luottiksen, joka tavalla tai toisella rikkoo ryhmänsä muuten kivan ja yhtenäisen fiiliksen.
Myönnä pois, että partiossa tekeminen ja elämä ylipäätään olisi helpompaa ilman näitä tyyppejä ja heidän erilaisia johdannaisiaan.
Kun brittipartiota uudistettiin, annettiin lähtöpasseja ihmisille, jotka eivät suostuneet sitoutumaan muutokseen ja toteuttamaan sitä. Julmaa? No, ainakin jäsenmäärän kasvun ja toiminnan laadun paranemisen kannalta toimivaa ja tehokasta. Minusta brittien ratkaisu viestii nimenomaan siitä, että partion halutaan olevan eteenpäin menevä liike ja siksi sen jarruista pitää päästä eroon. Tätä ei tietenkään pidä sekoittaa siihen, etteikö liikkeen sisällä saisi olla erilaisia mielipiteitä – kyllä saa ja pitääkin olla. Näkemysero on kuitenkin eri asia kuin sovittujen mallien noudattamatta jättäminen.
Hyppään vielä alun esimerkkeihin. Se, että jonkun toisen luottiksen tai työntekijän elämä muuttuu mukavammaksi ja vähemmän vaivalloiseksi, ei tietenkään riitä syyksi partiopotkuihin. Mutta riittääkö se, että luottis toiminnallaan – tai toimimattomuudellaan – estää asetettuihin tavoitteisiin pääsemisen?
Minusta se riittää. Mutku luottisten erottaminen ei oo partiomaista! ulvaisee aivan varmasti joku toinen. Muistaakseni SP:n nykyinen varapuheenjohtaja sanoi aikoinaan vaalitentissä fiksusti (työntekijöiden asemasta tai vastaavasta kysyttäessä) suunnilleen näin: Partio on tavallinen työpaikka, ja siellä tulee toimia kuten tavallisella työpaikalla. Luottisten asema on toki erilainen kuin työntekijöiden, mutta perusasetelma on musta aivan sama. Jos tilanne on tulehtunut, se täytyy ratkaista. Ja ihmisiä kun ollaan, ratkaisuun kuuluu väistämättä tunteita. Surua, pettymystä, helpotusta, hämmästystä, turvattomuutta, uteliaisuutta, tyytyväisyyttä, kostonhalua, hitonmoista kiukkua.
Niiden pelkääminen ei ole syy jättää ratkaisua tekemättä.
P.S. Piirihallituksemme teki viime viikolla päätöksen erään luottiksemme pestin päättämisestä. Kirjoituksen pohdinnat liittyvät luonnollisesti tuohon ratkaisuun – ei mikään näistä esimerkeistä suoranaisesti, mutta ihan inhimillisyyssyistä toivon, että kyseiseen keissiin liittyviin ihmisiin ei kommenttiboksissa kajota. Pihan toimintaa sopii kyllä arvioida ja arvostella.
P.P.S. Toi video on niinku tän postauksen huumoriosuus.
Mitä jos kaikki pääkaupunkiseudun seikkailijat menis tänään suunnistamaan?
Julkaistu: 4.3.2012 Kategoria(t): Piirin suunta, strategia, toiminnan suunnittelu, unelmia & visioita 1 kommentti »
Lempivuodenaikani kevät! Siis ne ekat aurinkokuukaudet, kun kaupoissa on ihania kevätkenkiä ja partsassa käynnistellään seuraavien vuosien toiminnan suunnittelua. Melkein kaikki jälkimmäisestä aiheesta käymäni keskustelut ovat päätyneet samaan ajatukseen: kunpa kaikissa lippukunnissa olisi hyvää, partiokasvatuksen mukaista ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle. Ja kunpa johtajia olisi tarpeeksi ja kunpa ne kaikki olisivat koulutettuja tehtäviinsä ja kunpa lippukunnat ymmärtäisivät lähettää lapsensa piirin tapahtumiin kun ne on oikeesti hyviä jajajaja.
Mutku eihän lippukuntia voi käskeä tekemään mitään.
Sitten mietin: mitä jos me tehtäisiinkin kaikille PäPan lippukunnille yhteinen toimintasuunnitelma 2013-2014? Kaikille ikäkausille omansa. Sillä taattaisiin ohjelman laatu ja monipuolisuus. Kaikenkokoisiin tapahtumiin tulisi osallistujia, kun se olisi automaattisesti osa kunkin ikäkauden ohjelmaa. Tapahtumien järjestämisen työnjako tehtäisiin kerralla selväksi: tämän tekee piiri, tämän alue ja tämän lippukunta. Partion näkyminen pääkaupunkiseudulla olisi taattu, kun voitaisiin mainostaa vaikka sitä viikkoa, jona kaikki piirin samoajat tekevät palvelutempauksen Operaatio Lumilapion hengessä. Yhteisiä tapahtumia olisi helppo suunnitella, kun kaikki osallistujat olisivat enemmän samalla viivalla: sudarikisoihin tulijat olisivat jo kaikki suorittaneet ne ja ne jäljet. Merkitkin loppuisivat partiokaupoista, kun suorituksia ropsahtelisi niin runsaasti.
Tottakai lippukunnilla olisi edelleen soveltamisen varaa. Joku voi opettaa karttamerkkejä muistipelillä, toinen metsässä ja kolmas karttoja piirtämällä. Yhteisen toimintasuunnitelman mukaisiin vaeltajaprojekteihin osallistuminen ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä perinteistä vaeltajakastetta voisi enää järjestää.
Ensi syksyksi meidän ohjelmaryhmä julkaisee jo valmiit kokousvinkit kaikille ikäkausille. Kaikkien lippukuntien yhteinen toimintasuunnitelma olisi harppaus niistä eteenpäin. Kaiken muun hyvän lisäksi se helpottaisi uusien johtajien rekrytoimista ja heidän alkumetrejään ryhmänjohtajina.
Miltä kuulostaa? Jee vai höpsis?
Pane vastaan pine – kumpi käyttää strategisempaa valtaa?
Julkaistu: 20.2.2012 Kategoria(t): partioneuvosto, Piirin suunta, piirineuvosto, strategia 2 kommenttia »Partioneuvosto vastaa yhdistyksen pitkän aikavälin periaatteellisesta ja strategisesta linjaamisesta. (Menettelytapasääntö/SP)
Piirineuvosto seuraa ja valvoo strategian toteuttamista ohjaamalla piirihallitusta sekä toiminnan ja talouden suunnittelua sekä päättää laajakantoisista tai lippukuntien toimintaa merkittävästi koskevista asioista. Piirineuvosto edustaa lippukuntien ääntä piirin organisaatiossa. (Toimintaohjesääntö/PäPa)
Suomen Partiolaisilla ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisille on molemmilla valtuustonsa, jotka käyttävät jäsenkokousten välillä ylintä päätösvaltaa. Viime viikolla väitin, että meidän piirineuvostossa asioista keskustellaan ja päätetään paljon strategisemmalla tasolla kuin partioneuvostossa. Koska käsitykseni esimerkiksi puheenjohtajien kyvykkyydestä hoitaa tehtäväänsä ovat luonnollisesti subjektiivisia, päätin tällä kertaa turvautua pikkunokkelan sanailun sijaan pöytäkirjoihin. Piirineuvoston pöytiksiin voi käydä itse kukin tutustumassa piirin sivuilla, partioneuvoston vastaavat taitavat avautua vain Teltta-ekstranetin käyttäjille.
Listasin alle sekä partioneuvoston että piirineuvoston vuonna 2011 tekemät päätökset*. Luetteloissa on mukana siis vain ja ainoastaan päätökset – ei esimerkiksi tiedoksi merkittyjä asioita tai “pelkkiä” evästyksiä hallitukselle. Esityslistan hyväksymisiä ynnä muita teknisiä päätöksiä en ottanut lukuun. Äksä päätöksen perässä tarkoittaa, että asiassa tehtiin muutosesityksiä ja päästiin äänestämään.
Partioneuvoston tekemät päätökset 2011*
- Päätettiin järjestää Satahanka-leiri kesällä 2013.
- Päätettiin osallistua vapaaehtoistyön teemavuoden haastekampanjaan, tuntitili.fihin.
- Valittiin neuvostolle varapuheenjohtajat.
- Valittiin kaksi uutta hallituksen jäsentä tehtävänsä jättäneiden tilalle. Toisesta salkusta päästiin äänestämään.
- Päätettiin PN:n työskentelytavoista. Päätettiin perustaa työryhmä miettimään PN:n kokouksista viestimistä ja päätettiin kieltää kaikki online-viestintä kokouksesta työryhmän tuomaan esitykseen asti. (x)
- Vahvistettiin toimintakertomus 2010.
- Vahvistettiin tilinpäätös 2010 ja jätettiin pöytäkirjaan kirjaus taloudenpidon huonosta tolasta.
- Myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.
- Päätettiin adventtikalenterien myynnin jakosuhteesta 2011. (x)
- Pidettiin valtionavun jakosuhde entisellään: piirit 52 prosenttia ja SP 48 prosenttia.
- Asetettiin vaalitoimikunta, tarkennettiin sen tehtävänantoa ja valittiin siihen kolme jäsentä + yksi hallituksen edustaja.
- Päätettiin partioneuvoston kokouksista viestimisestä: neuvoston varapuheenjohtajien kokoustiedote julkaistaan aina ennen ja jälkeen kokouksen partio.fissä. Lisäksi päätettiin, että läsnäolijat voivat viestiä kokouksista yleisellä tasolla ja että esittelijöillä on oikeus esittää asiansa julkisuuden rajaamista. Perustettiin työryhmä valmistelemaan PN:n viestintäsuunnitelma.
- Päätettiin Partio-lehden konseptin uudistamisesta.
- Päätettiin liittyä Finnish Business & Societyn jäseneksi varainhankinnan helpottamiseksi.
- Päätettiin strategian ja toimintasuunnitelman tekoprosessista.
- Liitettiin lippukuntien tukemisen työnjaon selventäminen osaksi kehitysministerin tehtäviä.
- Päätettiin adventtikalenterien myynnin jakosuhteesta 2012 niin, että lippukuntien ja piirien saamaa osuutta kasvatettiin. (x)
- Vahvistettiin partioneuvoston viestintäsuunnitelma.
- Päätettiin hallituksen jäsenten lukumäärästä. (x)
- Vahvistettiin toimintasuunnitelma 2012.
- Vahvistettiin talousarvio 2012.
- Valittiin hallituksen jäseniksi ainoat ehdokkaat.
- Valittiin tilintarkastajat.
- Hyväksyttiin SP:n monimuotoisuuslinjaukset ja niiden toteuttamissuunnitelma.
- Hyväksyttiin piirikohtaiset määrälliset kasvutavoitteet.
- Vahvistettiin puheenjohtajakokouksen suunnitelma piirin johtamisesta ja kehittämisestä 2011.
- Asetettiin alueelliset Suuntavartiot, joiden tehtävänä on arvioida miten piirin strategian mukaiset tavoitteet toteutuvat alueittain lippukuntien toiminnassa, tehdä piirille ja lippukunnille esityksiä tarvittaviksi alueellisiksi toimenpiteiksi tavoitteiden saavuttamiseksi ja antaa palautetta piirin toiminnan vaikuttavuudesta piirin eri toiminnanaloille. (x)
- Asetettiin taloustyöryhmä, jonka tehtävänä on laatia arvio piirin resurssien kohdentamisesta strategian painopisteiden toteuttamiseen ottaen erityisesti huomioon viime vuosina toteutetut ohjelma- ja koulutusjärjestelmäuudistukset sekä toiminnan vaikuttavuus lippukuntiin.
- Valittiin Pinen varapuheenjohtajat. (x)
- Hyväksyttiin kasvuhanke Plussan loppuraportti ja käskettiin hallituksen raportoida raportin toimenpide-ehdotusten huomioimisesta syyskuun Pinessä.
- Annettiin kannanotto EU:n vapaaehtoistyön teemavuoteen liittyen.
- Päätettiin Pinen jäsenten pestaamisesta ja kouluttautumisesta.
- Hyväksyttiin toimintakertomus 2010 ja annettiin sen johdosta melko laaja lausuma, joka sisälsi toiminnanaloittain selkeitä kehitysehdotuksia ja kysymyksiä, jotka tarkoitettiin otettavaksi huomioon joko suoraan kuluvan vuoden toiminnassa tai seuraavaa toimintasuunnitelmaa tehtäessä. Hallituksen käskettiin raportoida toimenpiteiden toteuttamisesta.
- Hyväksyttiin tilinpäätös 2010, jota käsiteltiin neuvostoviikonlopun lisäksi erillisessä talousillassa.
- Myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.
- Vuoden 2012 toiminnan suunnittelusta päätettiin, että kaikki kevään 2012 toiminta tähtää piirileirin kautta strategisiin tavoitteisiin. Piirileiri on vuoden ainoa päätapahtuma eikä paraatia ei järjestetä, mutta Kohtaaminen voidaan järjestää esimerkiksi iltanuotiona.
- Päätettiin vuoden 2012 jäsenmaksujen piiriosuudesta. Hyväksyttiin ponsi, jossa hallitus velvoitettiin tiedottamaan jäsenmaksun korotuksen perusteista. (x)
- Valittiin vaalitoimikuntaan viisi jäsentä.
- Valittiin tilintarkastajat.
- Päätettiin uuden aluejaon mukaisille helsinkiläisalueille nimet. (x)
- Päätettiin piirin virallisesta huudosta. (x)
- Päätettiin kisojen järjestelyvuoroista ja kisojen järjestämisestä uuden aluejaon mukaisesti. (x)
- Jäsenaloitteen mukaisesti päätettiin todeta, että partion avoimuuden toteutumisen hengessä piirin tulee olla aktiivisesti kutsumassa mukaan partioon myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. (x)
- Annettiin eduskuntavaaleja koskeva kannanotto.
- Hyväksyttiin piirille kasvusuunnitelma. (x)
- Hyväksyttiin pt-skabojen lisäohje “PäPan kisojen säännöt”.
- Päätettiin monikulttuurisuushanke Kamu I.
- Strategian ja kasvusuunnitelman onnistuneen johtamisen varmistamiseksi edellytettiin työvaliokunnan toimenkuvien selkeyttämistä ja johtamisotteen terästämistä. Käskettiin puheenjohtajiston raportoida sovituista toimista piirineuvoston syyskokouksen jatkokokoukselle.
- Hyväksyttiin toimintasuunnitelma 2012 kymmenen muutosesityksen (!) jälkeen. (x)
- Hyväksyttiin talousarvio 2012, jota käsiteltiin kokousviikonlopun lisäksi erillisessä talousillassa.
- Päätettiin hallituksen jäsenten määrästä.
- Valittiin hallituksen jäseniksi ainoat ehdokkaat.
- Päätettiin Routa-leiriprojekti ja päätettiin tulevien talvileirien järjestämisestä. (x)
Miltäs näyttää? Toteuttavatko neuvostot tehtäväänsä?
*) Ihminen on leväperäinen ja mä vielä tavallista huolettomampi, joten olen voinut aivan hyvin epähuomiossa sivuuttaa jonkin päätöskohdan pöytäkirjoja selatessani. Idioottivarma listaus tää ei siis ole. Korjatkaa toki!
Kohti parempaa päätöksentekoa
Julkaistu: 13.2.2012 Kategoria(t): partioneuvosto, piirineuvosto, SPH | Tags: SP 6 kommenttia »
Suomen Partiolaisissa tehdään parhaillaan töitä päätöksentekojärjestelmän päivittämiseksi. Hanketta vetää hallituksen kehitysministeri Saara, joka bloggasi aiheesta Partiojohtaja.fissä.
Olen samaa mieltä kirkastustyöryhmän kanssa: jäsenkokouksessa ei ole suuria kehittämistarpeita. Hallituksen ja etenkin neuvoston kokoonpanossa ja valitsemistavassa sen sijaan on. Kirjasin alle oman, ei-vielä-niin-loppuun-asti-harkitun ajatukseni ihanteellisesta mallista. Vaikka olen PäPan partioneuvos, en missään nimessä ja ainakaan tässä vaiheessa väitä sen edustavan muiden pääkaupunkiseutulaisten partiolaisten näkemystä. Uudesta mallista tulee päättää jäsenkokouksessa ja keskustella sitä ennen laajalti ja avoimesti.
Partioneuvosto on SP:n valtuusto. Sen koon on oltava ehdottomasti nykyistä suurempi ja edustuspohjan laajempi. On absurdia, että meidän 10 000 partiolaisen piirissä ylintä valtaa jäsenkokousten välillä käyttää kolmikymmenpäinen piirineuvosto, mutta 60 000 jäsenen SP:ssa samaa virkaa toimittaa 11 hengen partioneuvosto. Väitänkin, että meidän Pinessä asioista keskustellaan ja päätetään huomattavasti strategisemmalla tasolla kuin PN:ssa. Suurempi koko estää henkilöitymisen ja henkilökohtaiset mielipiteet paremmin.
PN:n puheenjohtajalla on erittäin tärkeä rooli ja suuri vastuu sen määrittelemisessä, millaisia asioita ja miten PN käsittelee. Valitettavasti nykyinen puheenjohtaja ei ole kyennyt tätä valtaa itselleen ottamaan vaan toimii lähinnä teknisenä puheenjohtajana. (Tässäkin vertailussa PäPan nykyinen ja edellinen neuvoston puheenjohtaja voittaa kirkkaasti – huraa J & V! Meidän Pinestä voi syystä olla ylpeä, vaikka toki siinäkin piisaa kehittämistä.)
PNn äänijako on uudistettava niin, että se pohjautuu edelleen jäsenmäärään mutta rationaalisemmin. Nyt neuvokset saavat yhden äänen aina alkavaa 2000 jäsentä kohden. Se tarkoittaa, että esimerkiksi PoSaPalla (satakunta jäsentä) on yhtä paljon ääniä kuin Kymillä, Lapilla ja Etelä-Karjalalla (reilu tuhat jäsentä). Suhdeluku on suunnilleen sama, jos edellämainituilla Kymillä, Lapilla ja E-KP:llä olisi kullakin yhtä paljon ääniä kuin vaikkapa suurimmalla piirillä L-SP:llä. Naurettavaa. Äänimäärän lisäksi neuvosten määrä pitäisi suhteuttaa piirien jäsenmäärään: esimerkiksi yksi neuvos alkavaa 5000 jäsentä kohden. Äänivallattomien varajäsenten läsnäolosta voitaisiin näin luopua.
Säilyttäisin piirihallitusten edustuksen neuvostossa, sillä se takaa ainakin teoriassa valtakunnallisesti tehtyjen linjausten ja päätösten viemisen eteenpäin. Piirinjohdolla on myös paras käsitys käytettävissä olevista resursseista. Nämä piirien edustajat sekä PN:n puheenjohtaja valittaisiin jäsenkokouksessa piirien asettamista ehdokkaista, kuten nykyisinkin.
Heidän lisäkseen PN:oon pitää valita suoralla henkilövaalilla nuoria partiojohtajia (korkeintaan 29-vuotiaita – vai jopa alle 23-vuotiaita?) yhtä monta kuin piirien neuvoksia on yhteensä. Tämä äänestys voitaisiin tehdä sähköisesti ja siinä äänioikeus olisi lippukunnilla. Näillä neuvoksilla olisi käytössään yksi ääni kullakin. He takaisivat kohderyhmän äänen kuulumisen strategisessa päätöksenteossa ja auttaisivat nostamaan PN:ssa käytävän keskustelun aluepolitiikan yläpuolelle. Jotta nämä “nuorisoneuvokset” edustaisivat todella itseään eikä piiriään, pitää vaalitapaa miettiä tarkasti. Itse en ole asiantuntija, mutta ratkaisu löytyy varmasti.
Suomen Partiolaisten hallitus. Jäsenkokous valitsee puheenjohtajan eli hallituksenmuodostajan, joka tuo esityksensä hallituksen jäseniksi seuraavaan partioneuvostoon. Hallituksen jäseneksi täytyy kuitenkin asettua ehdolle, kuten nykyäänkin. Hallituksenmuodostaja neuvottelee ehdolle asettuneiden kanssa ja muodostaa heistä parhaaksi katsomansa hallitusesityksen. Jollei PN:n enemmistö äänestyksessä valitse tätä hallitusta, annetaan hallituksenmuodostajalle esimerkiksi kaksi viikkoa lisäaikaa koota uusi esitys – jollei tätäkään hyväksytä, suoritetaan uusi hallituksenmuodostajan vaali. Näin päästään SPH:n sisäisestä oppositiosta ja varmistetaan, että hallitus on sitoutunut jäsenkokouksen valitseman puheenjohtajan linjaan ja kykenee toimimaan täysillä ja ryhmänä toimintasuunnitelman ja strategian toteuttamiseksi.
Laajennetuille valiokunnille annetaan ylin valta oman toiminnanalan asioissa. Tarvittaessa asioista äänestetään, ja silloin äänet jakautuvat samoin kuin partioneuvoston piirijäsenillä. Laajennettujen johtajalla eli SPH:n jäsenellä on yksi ääni.
Hyvin suunniteltu ei ole vielä aloitettu
Julkaistu: 6.2.2012 Kategoria(t): johtajuus, kasvu 1 kommentti »
Ja siihen se sitten jääkin.
Tähän asti kasvu on tarkoittanut niin partiopiireissä kuin keskusjärjestössä hankkeita, toimikuntia, projektisuunnitelmia, huolestuneita puheenvuoroja, vinkkivihkosia, tilastojen perkaamista ja kivoja avaimenperiä. Mukavia juttuja, joiden tekijöille on tullut hyvä mieli ja tunne siitä, että he tekevät merkittävää työtä. Kaveritkin taputtelevat olalle ja kiittelevät. Pistetään nyt vielä ansiomitalikin!
Entäs se jäsenmäärän kasvaminen?
Eipä ole tapahtunut. Päinvastoin: alamäki jatkuu koko Suomessa.
Väitän, että syy nollatulokseen on sinussa ja minussa: me olemme laiskoja pelkureita. Hehkutamme epämukavuusalueelle hyppäämisen mahtavuutta, kun valitsemme ainaisen muonituspestin asemesta kerrankin ohjelmajohtajuuden. Elvistelemme partion avoimuudella, vaikka ympärillämme pyörivät edelleen ne samat tyypit kuin kymmenen vuotta sitten. Emme viitsi viestiä ulospäin kuin leireistä, paraateista ja johtajakoulutuksesta – hyvänen aika, jokuhan voisi kuvitella partion muuttuneen sitten 50-luvun ja loukkaantua. Saarnaamme aikuisten rekrytoinnin tärkeydestä, mutta emme kehtaa kysyä omia ystäviämmekään mukaan retkelle tai kokoukseen.
Siksi kasvuhankkeistakin on jäänyt käteen vain kasa paperia ja muutama muistitikku. Suunnitelmat ovat ihanan turvallisia: niihin voi kirjoittaa niin mahtipontisia lauseita ja yleviä tavoitteita. Eihän minun tarvitse niitä toteuttaa! Eikä oikeastaan kenenkään muunkaan. Riittää, että ”pyritään tekemään” ja ”selvitetään mahdollisuuksia”. Molemmat ovat sanontoja, joille pitäisi antaa elinikäinen porttikielto partioon. Tehdä parhaansa kun ei tarkoita, että asettaisi riman jo kättelyssä polvenkorkeudelle.
Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, viisastelevat suunnitelmaintoilijat. Höpöjuttuja. Hyvin suunniteltuahan ei ole vielä edes aloitettu. Ja jos isoin into ja energia upotetaan valmisteluun, ei toteutukseen jää kuin laimeat jämät.
Partio on tekemällä oppimista, mutta usein me aikuiset unohdamme sen heti, kun ryhdytään puhumaan useammasta kuin sadasta ihmisestä ja enemmästä kuin tuhannesta eurosta. Ryhdymme varmistelemaan, hannailemaan ja pelkäämään. Todellisen toimeen tarttumisen sijasta päätämme – kyllä vaan – laatia suunnitelmia, riskikartoituksia ja esityksiä.
Kasvussa siihen ei ole varaa. Partio loppuu Suomesta, jollemme ryhdy heti hommiin. Koko sen ajan, jonka odotamme kasvusuunnitelmaprosessiesityksen valmistumista, menetämme lisää jäseniä.
Siksi sinun ja minun on lopetettava laiskottelu ja pelkääminen. Avataan suumme ja puhutaan partiosta koulukaverille, kollegalle ja naapurille. Kerrotaan heille, miksi itse olemme partiossa: mikä saa meidät käyttämään aikaamme teinien kouluttamiseen, metsässä rämpimiseen tai hallituksen kokouksissa istumiseen.
Kasvun kaava on hyvin yksinkertainen. Jos jokainen lounaissuomalainen partiolainen houkuttelee tänä vuonna mukaan yhden kaverin, L-SP:n jäsenmäärä kaksinkertaistuu.
Eikä siihen ei tarvita yhtään projektisuunnitelmaa.
Pomon pitää oppia tekemään
Julkaistu: 23.1.2012 Kategoria(t): johtajuus Jätä kommentti »Tekemällä oppiminen on lempiosani partiomenetelmästä. Mulle se tarkoittaa aktiivista toimimista, asioiden ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Oli kyse sitten uudesta johtajapestistä, puuron keittämisestä tai budjetin laatimisesta, parhaisiin tuloksiin pääsee kun vain ryhtyy tekemään ja kokeilemaan. Se vaatii tietysti taitoa ottaa vastaan ja hyödyntää palautetta, alistua mahdolliseen epäonnistumiseen, jopa muuttaa kurssia kokonaan. Ja mitä isompien vaunujen ohjaksia pitelee käsissään, sitä enemmän rohkeutta kokeileminen vaatii.
Ja kas – kun sitten päästään niiden suurten vaunujen puikkoihin, tekemällä oppiminen unohtuukin. Sen sijaan ruvetaan varmistelemaan, epäilemään, suunnittelemaan ja kehittämään prosesseja. Ei siis varsinaisesti tehdä mitään – eikä opita. Ei ole mikään ihme, että partiopersut vänisevät norsunluutornien kahvikesteistä ja hyödyttömyydestä. Hirveän monen tornin asukkaan kohdalla se on ihan totta. Joku ei uskalla kokeilla uutta, koska ei ole varma sen onnistumisesta. Toinen ei pidä käsiensä tahraamista johtajastatukselleen sopivana. Vielä useampi ei yksinkertaisesti viitsi.
Jos ja kun meillä on ajatus uudenlaisesta, paremmasta tavasta toimia, pitää tarttua toimeen ja ryhtyä hommiin. Ensin ehkä pienessä mittakaavassa, muutaman ihmisen voimin. Jos ajatus kantaa, se leviää kyllä. Tällä reseptillä hyvien asioiden tapahtumiseksi ei edes tarvita piirejä tai keskusjärjestöä, mutta ne voivat halutessaan tehdä paljon enemmän ja tehokkaammin kuin yksittäiset partiolaiset tai lippukunnat. Jäsenmäärän kasvattaminen on tästä mainio esimerkki.
Että pöö vaan! Ei ole mitään pelättävää. Ruvetaan tekemään ja opitaan siinä samalla. Pelkkä idea tai suunnitelma kun ei riitä vielä yhtään mihinkään.
(Olisin voinut kirjoittaa otsikoksi myös Mihin jäi partiomenetelmä. Mutta erityisesti kohtien aikuinen tuki, nousujohteisuus ja sitoutuminen partion arvoihin toteutumisesta erinäisissä johtamisinstansseissa mulla on niin paljon sanottavaa, ettei se yhteen postaukseen mahtuisi. Ja tiedän kyllä, että virallisesti partiomenetelmä lienee tarkoitettu alle 22-vuotiaiden kasvattamiseen, mutta miksipä luopua hyvistä keinoista sen jälkeenkään? Tuskin meistä aikuisistakaan kovin moni on vielä aivan valmis.)
Tervetuloa Muutoksentekijät-seminaariin!
Julkaistu: 11.1.2012 Kategoria(t): Uncategorized Jätä kommentti »Järkkäämme kaikille avoimen Muutoksentekijät-seminaarin ensi viikolla 17.1. klo 14.30-17.30 Annantalolla Helsingissä. Nuorten roolia yhteiskunnassa pohtivat partiolaisten lisäksi tutkija Tuuli Kaskinen Demos Helsingistä, Linda Liukas Aalto Entrepreneurship Societysta, Eka kerta -seurakuntavaalikampanjan projektisihteeri, kasvatuksen teologi Kari Kanala sekä kansanedustaja ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Lasse Männistö. Kaikki ovat mainioita puhujia ja ennen kaikkea tyyppejä, joilla on jotain sanottavaa. Uskon, että tästä tulee hyvä ja ajatuksia herättävä semma.
Tervetuloa! Facebook-tapahtuma löytyy täältä ja partiolaiset voivat ilmoittautua suoraan Polkuun täällä.
Mitä partion ulkopuolella pitäisi saada aikaan?
Julkaistu: 11.1.2012 Kategoria(t): kasvu, Piirin suunta, piirineuvosto 2 kommenttia »
Kun peukuttelu ei enää riitä.
Valmistelen parhaillaan PäPan yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavoitteita. Viimeisin sana on muuten lauseen tärkein: emme ole luomassa piirille omia yhteiskunnallisen vaikuttamisen linjauksia – Suomen Partiolaisillahan on jo oikein mainiot sellaiset. Lisäksi meillä on strategiaa, monimuotoisuuslinjausta, toimintasuunnitelmaa, peruskirjaa… Nyt haluamme luoda tiukan konkreettisen listan niistä asioista, joiden saavuttaminen auttaa meitä valvomaan ja ajamaan pääkaupunkiseutulaisten lippukuntien ja nuorten etua. Tätä listaa tarvitaan, jotta esimerkiksi piirihallituksen jäsenet, pinet, työntekijät ja ihan jokainen yksittäinen partiojohtajakin osaa edistää yhteisiä asioita omalla rintamallaan.
Mitkä ovat niitä etuja, joita haluamme valvoa? Toimintaedellytysten takaaminen (kolot, kaupunkien ja seurakuntien avustukset) on helpoimmasta päästä. Mutta entä abstraktimmat asiat: kuinka esimerkiksi takaamme, että nuorten ääni kuuluu pääkaupunkiseutulaisessa päätöksenteossa?
Ja sitten ne keinot. Pitäisikö meidän saada jokaisen kaupungin (toiminta-avustuksia myöntävään) nuorisolautakuntaan oma edustajamme? Entä seurakuntaneuvostoon? Nuorisovaltuustoon? Perustaa niitä partiokeskuksia kaikkien nuorten käyttöön? Luoda uusia kumppanuuksia muihin järjestöihin? Käydä piispan luona kahvilla kerran kuussa ja pelata golfia kaupunginjohtajan kanssa? Enemmän yhteistyötä nuorisotoimen kanssa? KAMU-kerhot kaikkiin kaupunginosiin?
Haastan sut auttamaan tavoitteiden muotoilemisessa! Kerro, mitä konkreettista PäPan pitäisi tehdä partion ulkopuolella, jotta saavuttaisimme visiomme mukaisen statuksen voimakas toimija ja nuorten tukija, pääkaupunkiseudun merkittävin nuorisojärjestö? Ja mikä taas ei kuulu meidän tontille lainkaan?
Viimeiset kommentit