Tule elämään enemmän

Menovinkki täksi illaksi kaikille teille, jotka asutte pääkaupunkiseudulla ja haluatte elää enemmän, muuttaa maailmaa ja tutustua mahtaviin tyyppeihin:

Hei sinä ihminen!

Entinen partiolainen, tuleva partiolainen, muualta muuttanut, elämääsi sisältöä hakeva tai uutta harrastusta luuraava, tää on sulle, sillä partio kaipaa juuri sinua.

Piiricafe esittelee Pääkaupunkiseudun Partiolaisten toimintaa 27.9. kello 18-20 Partioasemalla, osoitteessa Töölönkatu 55.

Tervetuloa!

Katamme pöytään kahvitermarit ja pöydän ympärille harrastajiamme. Tule tapaamaan tyyppejä ja kuulemaan mitä me teemme, mitä on tarjolla ja, ennen kaikkea, mihin kaikkeen sinä voisit tulla mukaan.

Mikä partio?

Partio on kasvatusjärjestö, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista hyviä kansalaisia yhteiskuntaan. Menetelmänä on tekemällä oppiminen, ympäristönä metsä, kaupunki ja kellaritila. Tämä mahdollistetaan suurella vapaaehtoistyön panoksella. Piirin alueella tehdään noin miljoona tuntia vapaaehtoistyötä vuodessa, mikä vastaa vastaa noin 600 nuorisotyöntekijän työvuotta.

Suurin osa partiotoiminnasta tapahtuu paikallisyhdistyksissä eli lippukunnissa. Lippukunnat muodostavat piirijärjestön, tässä tapauksessa Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:n, joka tuottaa kursseja, tapahtumia, projekteja ja monen muun muotoista tukea lippukunnille.

Lisätietoa meidän piirissä tarjolla olevista pesteistä. Piiricafen Facebook-tapahtuma.

Haaste just sulle

Olen saanut monta aika ihanaa partiotsemppiviestiä viime päivinä – kiitos niistä! Yksi kaveri muistutti ironisesti, että vaikka neuvostossa on suhtauduttu niin nihkeästi Twittergateen ja muuhun mun harjoittamaan viestintään, on tämä SP:n korkein päättävä elin (jäsenkokousten välillä) kuitenkin halunnut käyttää leijonanosan vähäisestä yhteisestä ajastaan niiden vatkaamiseen.

Pitäiskö olla ylpeä? Kaikkea muuta. Nopeasti laskien neuvosto ja siinä sivussa sekä hallitus että työntekijät ovat hukanneet satoja henkilötyötunteja turhaan vääntöön ja jeesusteluun. Asioihin, joihin voidaan ainakin minun mielestäni löytää hyvin nopeasti yksiselitteiset vastaukset. (Viestinnän avoimuus: täysin ok ja suositeltavaa, poislukien luottamukselliset asiat. Hallituksen jäsenen toiminta: ei voi millään perusteilla olla hyväksyttävää.) Ja kyllä, lasken myös itseni tähän jengiin ja häpeän sitä, että olen tavallaan pettänyt äänestäjäni tuhraamalla aikaa lyhyellä tähtäimellä mitattuna tuloksettomaan toimintaan. Mutta älkää käsittäkö väärin: missään nimessä en häpeä sitä, että olen tehnyt epäoikeudenmukaisuudet näkyviksi ja yrittänyt saada ne ratkottua.

Sitten huomattavasti tärkeämpiin asioihin.

Tässä blogissa käytiin eilen maanantaina 3168 eri kertaa. Haastan kaikki teidät langoillaroikkujat kirjoittamaan tähän postaukseen kommentin, joka vastaa kysymykseen mikä estää lippukuntaa kasvamasta ja/tai miksi lippukunnan jäsenmäärä laskee. Koska vaikka kaksi ihmistä on ollut muhun yhteydessä ja kertonut maksaneensa jäsenmaksunsa tämän blogin ansiosta, se ei ihan riitä.

PäPa on tekemässä lippukunnille kyselyn samasta aiheesta, mutta haluaisin kokeilla myös tällaista crowdsourcing-mallia. Osoittakaa mulle ja itsellenne, että muukin kuin partiopoliittinen kähmintä kiinnostaa 🙂 Kiitos ja kaunista päivää!

Hanki parempaa luettavaa

Mikon erinomainen blogikirjoitus partioneuvoston toiminnasta ja jännittävistä asennemuutoksista, mitä tulee hallituksen eri jäseniin.

Partioneuvoston päätöstiedote. Siinä tosin on virhe kohdassa ”kyseinen hallituksen jäsen nauttii partioneuvosten luottamusta”. Tästä kirjauksesta PäPa on useaan otteeseen sanoutunut irti.

Kirjeeni partioneuvostolle

Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n partioneuvostolle ja partioneuvoston puheenjohtajalle

Tiedoksi hallituksen puheenjohtajalle

Hallituksen jäsenen käytös toisia partiojohtajia kohtaan

Partioneuvosto on käynyt vuoden 2011 mittaan keskustelua kokousten avoimuudesta ja sopivista menettelytavoista. Kokousraportointiini Twitterissä sekä Partiofarssi-blogiini on suhtauduttu eri tavoin. Olen saanut neuvostossa osakseni mielestäni perusteetonta kritiikkiä, mutta pitänyt tätä vielä ns. normaaliin keskusteluun kuuluvana. Jos toimii julkisesti – kuten kansalaisjärjestöjen luottamustehtävissä toimitaan – tulee olla valmis julkiseen kritiikkiin. Vastaavasti jos kirjoittaa julkisesti, tulee olla valmis paitsi julkiseen kritiikkiin, myös epäasialliseen julkiseen kommentointiin. Tähän olen ollut valmis ja tätä olen yrittänyt myös kirjoituksillani ja keskusteluissa perustella.

Vaikka itse olen kirjoittanut omalla nimelläni, olen pitänyt blogini keskustelupalstan auki myös nimettömille kirjoituksille. Piirin varajohtajana ja partioneuvoston varajäsenenä haluan osallistua liikkeestä käytävään keskusteluun, tehdä sen julkisesti ja asettaa näkemykseni julkisesti arvioitavaksi ja kritisoitavaksi. Tällaiseen toimintaan haluan kannustaa myös muita partiojohtajia.

Käydessäni läpi blogini ylläpitotietoja minulle on selvinnyt, että mitä ilmeisimmin Suomen Partiolaisten hallituksen jäsen Tomi Haarala on kirjoittanut blogini kommenttipalstalle ei vain nimimerkillä, vaan usealla eri nimimerkillä (esimerkiksi nimimerkit ”Tapsa” sekä ”Oma tunto”). Vakavinta on nähdäkseni se, että kyseinen hallituksen jäsen on väittänyt olevansa eri henkilö kuin todellisuudessa on: muun muassa kuuluvansa eri partiopiiriin kuin itse kuuluu tai olevansa tietämätön sellaisen tilaisuuden sisällöstä, jossa hän kuitenkin on ollut läsnä. Nimimerkkien turvin hän on esittänyt nimetöntä kritiikkiä paitsi minua, myös piirihallitustamme sekä keskusjärjestön luottamushenkilöitä kohtaan. Yhdellä nimimerkillä hallituksen jäsen on myös väittänyt mm. olevansa oman piirini jäsen, vaikka ei sitä ole. Mielestäni tämä ei ole sopivaa eikä hyväksyttävää.

Järjestön hallituksen jäsenten tulee nauttia partioneuvoston luottamusta ja mielestäni toimia myös esikuvina kasvavalle nuorisolle. Yhdistyslain ja partiojärjestömme säännöt kuvaavat mielestäni selkeästi hallituksen aseman suhteessa neuvostoon.

Olen yrittänyt keskustella asiasta Tomi Haaralan kanssa, mutta hän on ilmoittanut, ettei halua käsitellä asiaa kanssani. Tiedustelen partioneuvostolta, onko partiojohtajalle ja Suomen Partiolaisten hallituksen jäsenelle sopivaa käytöstä tekeytyä internetissä toiseksi henkilöksi ja esittää nimimerkeillä useita eri henkilöitä ja tehdä tämä toisten partiojohtajien (ml. neuvoston varajäsenen) arvostelutarkoituksessa?

Helsingissä 14.9.2011
Anna Munsterhjelm

Varapuheenjohtaja, Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry

Partioneuvoston varajäsen

Tätä kysymystä neuvosto käsitteli viime perjantain piiri-illassa. Siihen liittyvistä kirjausesityksistä olen kirjoittanut parhaan tietoni mukaan nämä kommentit. Itse en ollut mukana asian käsittelyssä.

Suoranaista vastausta kysymykseeni en siis ole neuvostolta saanut – toki vastaaminen tällaiseen epäviralliseen yksityishenkilön esittämään kysymykseen on täysin vapaaehtoista. Mutta looginen johtopäätös tuosta kirjauskeskustelusta on tietysti se, että partioneuvoston mielestä hallituksen jäsenen tekeytyminen toiseksi henkilöksi on hyväksyttävää.

Partiopelkurit

Sanattomina hetkinä on aika hyvä, jos joku toinen on jo sanonut asian paremmin ja sitä voi sitten siteerata. Niin kuin nyt vaikka tätä Sami Sillanpään mahtavaa kolumnia Peruspelkurit. Linkin takaa löytyy alkuperäinen ja tästä versio, jossa olen vaihtanut muutaman sanan toiseen ja poistanut pari kappaletta välistä.

Panssarivaunu on raukan ase. Itse kömmitään turvaan ja sitten ammutaan suojattomia.

Mielipidekeskustelussa sen vastine on nimetön nettikirjoittelu. Se on muutoksen ja avoimuuden vastustajien suosikkipuuhaa. He solvaavat pimeästä, eivätkä uskalla kertoa edes nimeään.

He pelkäävät, että maailma on liian kova paikka partiolle. He vaativat, että nyt on järjestön johdon sulkeuduttava, eristäydyttävä – laitettava pää pensaaseen.

Puput tekevät niin.

Konservatiivien suurin erehdys on luulla, että salaamisella on jotain tekemistä luottamuksellisuuden kanssa.

Ei ole.

Rohkeudella on.

Partio tarvitsee naisia ja miehiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä ja kyseenalaistaa. Jotka eivät pelkää vastustaa sulkeutuneisuutta. Joiden itseluottamus riittää selittämään uhkailijoille, miksi mielipide-eroihin oikea ratkaisu ei ole vaikeneminen.

Perusasioita.

Partiossa perusinhimillinen tolkku on monilta kateissa.

Rohkeutta tarvitaan pysäyttämään partiossa leviävät kolme kuolemantautia: tosiasioiden kiistäminen, nostalgia ja ylimielisyys.

Tosiasia on, että partio ei ole maailmassa yksin, eikä tule olemaan, vaikka kuinka piiloutuisi. Ei voi hoitaa vain omia asioitaan. On uskallettava olla avoin, jotta voi kilpailla muiden kanssa. Jos pelkää pelata, häviää.

Myös nostalgia on häviäjien sairaus. Se perustuu uskoon, että parhaat ajat ovat menneessä. Ennen ei ollut paremmin. Mitään puhdasta ja ehjää vain Partiolaisten Partiota ei ole koskaan ollut. Eikä partio ole muuttumaton. Jos olisi, olisimme edelleen ne 21 poikaa Brownsean saarella. Entisen muuttumista kutsutaan elämäksi. Vastakohta on muuttumaton eli kuolema. Siksi partion kuuluu muuttua.

Ylimielisyys vaivaa, kun luulee pitävänsä hallussa mestarillista totuutta, jota muut kieltäytyvät näkemästä. Ne muut vaikuttavat olevan salaliitossa itseä vastaan. Ne vääristelevät ja puhuvat pahaa. Ylimielisyyden sukulainen on itsesääli. Molemmat ovat munapäiden oireita.

Pelkureilla on jo vakiintunut tapa reagoida tämäntapaisiin kirjoituksiin. Sen ovat monet bloggaajat ja muut julkiset kommentoijat kokeneet.

Tapa on masinoida vallan enemmistö hyökkäykseen: nimettömiin nettikommentteihin, syrjimiseen ja lupauksiin, jotka petetään syytä selittämättä.

Rohkeiden ei tarvitse pelotella.

Ja kiitos teille, jotka olette viikonlopun aikana laittaneet viestejä, kuunnelleet ja tsempanneet – se on ilahduttanut ja auttanut kovasti. Kyl tää tästä taas. Olemme auringonnousun tiellä!

Mun ja Artu tviitit viikonlopun partioneuvostosta löytyvät muuten täältä.

Ahdistava ajatus

Jokaisen Rantapuistossa vietetyn hetken jälkeen mussa kuolee pieni palanen sitä Annaa, joka ilmeisen ääliömäisesti uskoo siihen, että neuvostossa ja hallituksessa halutaan toimia oikein eikä aina vain niin kuin tuntuu kivalta ja turvalliselta ja itselle helpolta.

Näin tänäänkin.

Kerron tarkemmin kun jaksan taas.

Jotain lainattua

Pitäisi useammin käydä kylässä aidan tuolla puolen. Sieltä kun voisi saada aika hyviä vinkkejä vihreämmän ruohon kasvattamiseen.

Jollei aika muuten (muka) riitä, voi aina virtuaalisemmailla. Tässä esimerkiksi Nuorisoseuraliikkeen taannoisessa strategiapäivässä vedetty esitys Järjestötoiminnan tulevaisuuden haasteet á la Demos. Se on hyvä. Saman päivään ohjelmaan kuulunut Sosiaalinen media järjestötyössä ei anna someaktiiville mitään uutta, mutta siinä on aiheesta kelpoa perustietoa sovellettavaksi vaikka piirin viestintäkoulutuksiin. Tai esimerkiksi partioneuvostolle.

Mikä motivoi vapaaehtoisia? Miten vapaaehtoistyö löydetään? Helsinki Mission kyselyn tuloksia voi miettiä partiomielessäkin. Nousisiko meidänkin tekijämäärä, jos mainostaisimme aktiivisemmin kadulla ja lehdissä? Helsinki Missiolla sitä kautta on saatu melkein puolet vapaaehtoisista.

Tuo Slideshare on mainio kapine. Laitetaanhan sinne jatkossa kaikki jakamisen arvoiset partiodokkaritkin! Tässä vielä yks turkulainen, Comic Sansista huolimatta kovasti nykysuunnitelmia muistuttava setti neljän vuoden takaa: Lapsiperheet muuttavat – seuraavatko lippukunnat?

Ja TEDit on tietty omaa luokkaansa. Niitä iltasaduiksi.

”Mitä jos me rakennettais sellainen maailma, jossa ideat ratkaisee, ei asema tai raha.”

The highest boy slut award

Tänään on ollut taas yks suuren partioabsurdiuden päivä. En jaksa ny kirjoittaa, kun päätäkin jo särkee liiasta p-väännöstä. Ehkä huomenna. Ottakaa sillä välin lounaissuomalaista korviketta.