Saako luottikselle antaa potkut?

Jokainen meistä tuntee luottiksen, joka jättää pestiinsä kuuluvat hommat toistuvasti hoitamatta eikä feidaamisensa jälkeen vastaa enää kenenkään yhteydenottoihin. Tai luottiksen, joka toimii partion arvoja ja yhteisiä sopimuksia vastaan – käyttäytyy vaikkapa rasistisesti tai jättää ryhmänsä kanssa toteuttamatta strategiasta ne osat, joita itse pitää hömppänä. Tai luottiksen, joka tavalla tai toisella rikkoo ryhmänsä muuten kivan ja yhtenäisen fiiliksen.

Myönnä pois, että partiossa tekeminen ja elämä ylipäätään olisi helpompaa ilman näitä tyyppejä ja heidän erilaisia johdannaisiaan.

Kun brittipartiota uudistettiin, annettiin lähtöpasseja ihmisille, jotka eivät suostuneet sitoutumaan muutokseen ja toteuttamaan sitä. Julmaa? No, ainakin jäsenmäärän kasvun ja toiminnan laadun paranemisen kannalta toimivaa ja tehokasta. Minusta brittien ratkaisu viestii nimenomaan siitä, että partion halutaan olevan eteenpäin menevä liike ja siksi sen jarruista pitää päästä eroon. Tätä ei tietenkään pidä sekoittaa siihen, etteikö liikkeen sisällä saisi olla erilaisia mielipiteitä – kyllä saa ja pitääkin olla. Näkemysero on kuitenkin eri asia kuin sovittujen mallien noudattamatta jättäminen.

Hyppään vielä alun esimerkkeihin. Se, että jonkun toisen luottiksen tai työntekijän elämä muuttuu mukavammaksi ja vähemmän vaivalloiseksi, ei tietenkään riitä syyksi partiopotkuihin. Mutta riittääkö se, että luottis toiminnallaan – tai toimimattomuudellaan – estää asetettuihin tavoitteisiin pääsemisen?

Minusta se riittää. Mutku luottisten erottaminen ei oo partiomaista! ulvaisee aivan varmasti joku toinen. Muistaakseni SP:n nykyinen varapuheenjohtaja sanoi aikoinaan vaalitentissä fiksusti (työntekijöiden asemasta tai vastaavasta kysyttäessä) suunnilleen näin: Partio on tavallinen työpaikka, ja siellä tulee toimia kuten tavallisella työpaikalla. Luottisten asema on toki erilainen kuin työntekijöiden, mutta perusasetelma on musta aivan sama. Jos tilanne on tulehtunut, se täytyy ratkaista. Ja ihmisiä kun ollaan, ratkaisuun kuuluu väistämättä tunteita. Surua, pettymystä, helpotusta, hämmästystä, turvattomuutta, uteliaisuutta, tyytyväisyyttä, kostonhalua, hitonmoista kiukkua.

Niiden pelkääminen ei ole syy jättää ratkaisua tekemättä.

P.S. Piirihallituksemme teki viime viikolla päätöksen erään luottiksemme pestin päättämisestä. Kirjoituksen pohdinnat liittyvät luonnollisesti tuohon ratkaisuun – ei mikään näistä esimerkeistä suoranaisesti, mutta ihan inhimillisyyssyistä toivon, että kyseiseen keissiin liittyviin ihmisiin ei kommenttiboksissa kajota. Pihan toimintaa sopii kyllä arvioida ja arvostella.

P.P.S. Toi video on niinku tän postauksen huumoriosuus.