Saako luottikselle antaa potkut?

Jokainen meistä tuntee luottiksen, joka jättää pestiinsä kuuluvat hommat toistuvasti hoitamatta eikä feidaamisensa jälkeen vastaa enää kenenkään yhteydenottoihin. Tai luottiksen, joka toimii partion arvoja ja yhteisiä sopimuksia vastaan – käyttäytyy vaikkapa rasistisesti tai jättää ryhmänsä kanssa toteuttamatta strategiasta ne osat, joita itse pitää hömppänä. Tai luottiksen, joka tavalla tai toisella rikkoo ryhmänsä muuten kivan ja yhtenäisen fiiliksen.

Myönnä pois, että partiossa tekeminen ja elämä ylipäätään olisi helpompaa ilman näitä tyyppejä ja heidän erilaisia johdannaisiaan.

Kun brittipartiota uudistettiin, annettiin lähtöpasseja ihmisille, jotka eivät suostuneet sitoutumaan muutokseen ja toteuttamaan sitä. Julmaa? No, ainakin jäsenmäärän kasvun ja toiminnan laadun paranemisen kannalta toimivaa ja tehokasta. Minusta brittien ratkaisu viestii nimenomaan siitä, että partion halutaan olevan eteenpäin menevä liike ja siksi sen jarruista pitää päästä eroon. Tätä ei tietenkään pidä sekoittaa siihen, etteikö liikkeen sisällä saisi olla erilaisia mielipiteitä – kyllä saa ja pitääkin olla. Näkemysero on kuitenkin eri asia kuin sovittujen mallien noudattamatta jättäminen.

Hyppään vielä alun esimerkkeihin. Se, että jonkun toisen luottiksen tai työntekijän elämä muuttuu mukavammaksi ja vähemmän vaivalloiseksi, ei tietenkään riitä syyksi partiopotkuihin. Mutta riittääkö se, että luottis toiminnallaan – tai toimimattomuudellaan – estää asetettuihin tavoitteisiin pääsemisen?

Minusta se riittää. Mutku luottisten erottaminen ei oo partiomaista! ulvaisee aivan varmasti joku toinen. Muistaakseni SP:n nykyinen varapuheenjohtaja sanoi aikoinaan vaalitentissä fiksusti (työntekijöiden asemasta tai vastaavasta kysyttäessä) suunnilleen näin: Partio on tavallinen työpaikka, ja siellä tulee toimia kuten tavallisella työpaikalla. Luottisten asema on toki erilainen kuin työntekijöiden, mutta perusasetelma on musta aivan sama. Jos tilanne on tulehtunut, se täytyy ratkaista. Ja ihmisiä kun ollaan, ratkaisuun kuuluu väistämättä tunteita. Surua, pettymystä, helpotusta, hämmästystä, turvattomuutta, uteliaisuutta, tyytyväisyyttä, kostonhalua, hitonmoista kiukkua.

Niiden pelkääminen ei ole syy jättää ratkaisua tekemättä.

P.S. Piirihallituksemme teki viime viikolla päätöksen erään luottiksemme pestin päättämisestä. Kirjoituksen pohdinnat liittyvät luonnollisesti tuohon ratkaisuun – ei mikään näistä esimerkeistä suoranaisesti, mutta ihan inhimillisyyssyistä toivon, että kyseiseen keissiin liittyviin ihmisiin ei kommenttiboksissa kajota. Pihan toimintaa sopii kyllä arvioida ja arvostella.

P.P.S. Toi video on niinku tän postauksen huumoriosuus.


15 kommenttia on “Saako luottikselle antaa potkut?”

  1. Mikko Pöri sanoo:

    Saa ja pitää. Muuten haittaa muiden harrastamista kohtuuttomasti. Jokaiselle haluavalle löytyy varmasti kivaa tekemistä partiosta, kunhan aikaresurssi ja osaaminen joten kuten kohtaavat.

    Tai sitten enemmän pestejä pitää tehdä ihmisten mukaan eikä päinvastoin.

  2. Lauri Hietikko sanoo:

    Tietysti saa, mutta pitää myös varoa ettei vaan sekoiteta henkilökohtaisia mieltymyksiä ja järjestön päämääriä.

    Kuten työelämässäkin niin partiossakin mielestäni henkilökemioiden pitäisi olla aikalailla viimeisiä syitä ”potkuihin”. Väärinkäytöksiä ei tule sietää, omaan silmään vaikeita ihmisiä kylläkin.

  3. Nimetön sanoo:

    Varmasti henkilökemiat ovat suhteellinen asia ja työelämä eroaa hieman partiosta tässä suhteessa. Kummassakin tulee voida ehdottomasti sietää erilaisuutta ja oppia tulemaan toisten, vaikka alkuunkin hieman kummallisten, ihmisten kanssa toimeen.

    Jossain vaiheessa ongelmien kasaantuessa ja erityisesti tiiviisti työskentelevissä tiimeissä huonosti tuloksia aikaan saava tai muuhun porukkaan huonosti sopiva ihminen pitää joko saada ohjattua toisenlaiseen toimintamalliin, toiseen tiimiin tai pestiin. Jo hänen itsensäkin vuoksi. Kyse ei ole persoonasta tai oikeasta tai väärästä vaan yksinkertaisemmin väärästä palapelin palasta väärässä kohdassa.

    Usein todella mainiot tyypit tarvitsevat mainiot olosuhteet ollakseen todella tehokkaita ja silloin heistä kaikista huolehtivien johtajien tulee joskus tehdä, muiden keinojen jälkeen, ikäviäkin siirtoratkaisuja.

    Partiossa ehkä hieman liian vähän huolehditaan kokonaisten tiimien toimivuudesta eikä usein uskalleta käyttää tällaisia ikäviäkin keinoja, mutta toisaalta toimimattomuudet eivät usein varsinaisesti muita häiritse – yksi kaveri joko on poissaoleva tai puuhailee omiaan omaan suuntaansa ja hänestä ei varsinaisesti ole haittaa.

  4. Kontti sanoo:

    Potkujen antaminen luottispuolella kuulostaa korvaani kovin äärimmäiseltä keinolta.Mikäli luvatut asiat eivät toimi, niin sen ymmärtää, mutta jos kyse on ohjauksesta, erilaisesta visiosta, henkilökemiasta, jne. tuntuu aika erikoiselta.

    Itse olen tykännyt toimia hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Nuo erilaiset ihmiset antavat erilaista näkemystä, sellaista mitä minulla ei ole ollut tarjota. En onneksi ole joutunut koskaan tilanteeseen, että erilaisuuden takia pitäisi potkut antaa. Itse joutuisin sitä pitkään pohtimaan, kuten olettaisin varmaan tässäkin tapauksessa tapahtuneen.

    Sitä vain mietin, että mikä on luottiksen oikeusturva? Kelle valittaa mielestään epäasiallisesta kohtelusta? Mitä tapahtuu kymmenille tai sadoille turhaan tehdyille vapaaehtoistyötunneille?Voimmeko me ottaa itsellemme oikeuden suhtautua partioon tavallisena työpaikkana ilman että järjestämme tavallisen työpaikan tarjoamia oikeusturvan, kiusaamisen ehkäisyn, luottamusmiehen ja terveydenhuollon tukimekanismejä?

  5. Nimetön sanoo:

    Kontti, eihän kukaan tässä puhunut erilaisuuden vuoksi potkujen antamisesta… 🙂

    OIkeusturva syntyy demokratiastamme, aina on eli tai henkilö jolle valittaa. Sekin varmaan toimii yhtä hyvin kuin demokratiammekin….

    • Mikko Pöri sanoo:

      Niin siis nuo kaksi viimeistä nimetöntä ovat minun, en vain muistanut laittaa nimeä alle 🙂

  6. Kontti sanoo:

    Tjaa, kenenköhän kanssa sitä keskustelee..

    Joo, en siis tiedä tapahtuman taustoja, eikä ne mulle kuulukaan. Rivien välistä vain olin lukevinani, ettei kyse ollut hommien hoitamatta jättämisestä.

    PäPasta puuttuu oikeuslaitos. Pitäisikö sellainen olla? Toimen Pojissa on oikeuslaitos, TP-käräjät. Ehkä enemmän kuitenkin olen huolissani potkitun henkisestä hyvinvoinnista. Siihenkään ilmeisesti PäPa ei tarjoa tukea?

  7. Mikko Pöri sanoo:

    Se ei ole piirin tehtävä tarjota henkistä tukea luottiksille, kenenkään ei pidä ottaa mitään luottamustoimea niin vakavasti. Toisekseen tukea varten ystävät ja perheet ovat.

    Piirin tulee keskittyä pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn ja hyvään johtamiseen, joka joskus sisältää myös avainluottisten vaihtamista, jotta muut voisivat hyvin – kyse ei koskaan ole vain yhdestä ihmisestä, vaan monista hänen ympärillään. Eikä ”syyllisiä” sinänsä voikaan eikä tulekaan etsiä, eihän siihen pystytäkään, kysehänä ei ole sinänsä väärästä palikasta, vaan väärästä palapelista. Pitää vain löytää sille yhdelle palaselle se oikea palapeli.

    Oikeuslaitokset eivät jaa oikeutta, vain rangaistuksia – eivätkä sellaiset kuulu partioon.

  8. Olli Aimola, partiojohtaja sanoo:

    Tämä on asia, joka on askarruttanut minua koko partiojohtaja-aikani. Jos partiota tehdään vapaaehtoistyönä (ilman palkkaa), tuntuu partion vertaaminen normaaliin työpaikkaan järjettömältä. Itse kyllä toivon, että useampi suomalainen yritys toimisi niin kuin toimiva partio-organisaatio, oli se sitten lpk, piiri tai keskusjärjestö. Työpaikoissa ongelmat, oli ne sitten työtulokseen tai henkilökemioihin liittyviä, on helppo ratkaista ”potkuilla” tai henkilöiden siirtämisellä eri osastoille tai eri esimiehen alaisuuteen. Näin ongelmat on pyyhitty maton alle ja kaikki voivat jatkaa työtään. Partiossa tätä mattoa ei ole, ongelmat on ratkaistava tai niistä voi jäädä arvet, jotka vaikuttavat paljon pidemmällä aikavälillä kuin yhden projektin ajan. Kumpi on sitten parempi?

    Jos syynä on pelkästään johtajan saamattomuus, ”partiopotkut” ovat mielestäni oikeutetut, mutta nekin viimeisimpänä vaihtoehtona. Jos henkilökemioiden takia ”ei päästä yhteiseen tavoitteeseen suunnitellusti” on todennäköistä, että syyt löytyvät useammasta kuin yhdestä henkilöstä tai kehnosta ihmisten johtamisesta koko ryhmässä. Totaalisen utopistinen tilanne, joka tuntuu lähes epätodelliselta, mutta kaikkihan on mahdollista, niin kuin nähdään.

    Lopuksi: jos joku olisi sanonut mulle ollessani LPKJ, että älä ota tehtävääsi turhan vakavasti, olisin varmasti ollut aika ihmeissäni. ”Älä nyt hei ota niin tosissas juttua, johon käytät melkein koko vapaa-aikasi”. Kiitti kannustuksesta! Tottakai jokainen ottaa oman pestinsä vakavasti, mutta ei välttämättä vakavissaan. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. LPK:n, piirin, kenen tahansa on tarjottava jokaiselle henkistä tukea. Emme me siihen tarvitse mitään erillistä ”henkinen tuki”-työryhmää, mielestäni se lukee partioihanteissa ”kunnioittaa toista ihmistä”, ”rakentaa ystävyyttä yli rajojen” ja se kuuluu meille kaikille, meillä on siihen velvollisuus ja mielestäni myös oikeus. Meillä on oikeus auttaa ja tukea lähelläolevia. Oikeuslaitoskäytäntö ei minunkaan mielestä sovi partioon, mutta kyllä se nimenomaan oikeutta jakaa.

  9. Matsku sanoo:

    Työelämävertaus on sinäänsä aika hupaisa, että työelämässä vastaavaa tilannetta kutsutaan laittomaksi irtisanomiseksi 🙂

  10. Matsku sanoo:

    Heh, kyllä mä rinnastaisin luottamustoimen ennemmin työsuhteeseen kuin työtehtävään. Ei luottikset kaiketi ole millään ”..sekä työnantajan muut määräämät tehtävät” -henkisellä sopparilla hommissa.

    • Mikko Pöri sanoo:

      No sitten ei pidä käyttää työelämävertauksia, jos ne eivät toimi kontekstissa 😉

      • Matsku sanoo:

        No eikös alkuperäinen kommentti aika pitkälti siihen viitannut että ”eihän työelämässäkään/työelämässäkin” -klisee kirjoituksessa on vähän huono pelikortti jos vastaava menettely työelämässä on laiton.

      • Mikko Pöri sanoo:

        Lienemme tästäkin eri mieltä sitten 🙂


Jätä kommentti