Ihan hyvä ei vaan riitä

”Tehdään kunnianhimoinen strategia ja sit jotain saatanan tunareita neppailemaan sen toteutuksen parissa.” (Partiojohtaja, 2011)

Piirihallitusvaaleihin on kolme päivää ja kolmeen pestiin on yhteensä yksi ehdokas.

Hurraa hei.

Meillä on erinomainen visio, hyvä strategia ja mainion konkreettinen kasvusuunnitelma, joihin kaikkiin uskon lujaa. Uskon siihen, että ne voidaan toteuttaa oikeasti, ei vain paperilla. Ja uskon, että ne kaikki voidaan myös muuttaa unelmahötöstä todeksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

Mutta en usko, että ne voidaan toteuttaa millä tahansa porukalla. (Joo, toteuttajia on piirihallituksen lisäksi aika monta sataa muutakin. Mutta ilman johtajia – siis suunnannäyttäjiä, vaatijoita ja innostajia – meillä ei tule olemaan yhtä isoa muutosta. Silloin meillä on vain satoja pieniä, eri suuntiin sojottavia muutoksia.)

Kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan pystymetsästä tullut tyyppi, joka haluaa hallituspestiltä vain uusia kokemuksia ja kivoja kavereita. Siksi en halua kokematonta huvittelijaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei tahdo tai osaa laittaa itseään määrätietoisesti likoon paremman partion edestä. Siksi en halua varovaista teflonsuorittajaa, joka varaa pestille kolme tuntia viikosta ja prosentin intohimostaan.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei ole valmis tekemään hemmetisti töitä ja katsomaan eteenpäin silloinkin, kun vituttaa tai turhauttaa tai masentaa. Siksi en halua luovuttajaa tai lintsaria.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka lähtee pestiin vain velvollisuudentunnosta. Siksi en tahdo virkamiesmäistä uhrautujaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei uskalla avata suutaan, olla eri mieltä ja haastaa fakkiutuneita käsityksiä partiosta ja partion toimintatavoista. Siksi en halua epävarmaa tai järjestelmän särmättömäksi hiomaa jees-miestä. Enkä ketään, joka tulee kyseenalaistamatta tekemään niin kuin on aina ennenkin tehty.

Sillä lailla. Oliko pikkasen tyhmää nostaa rimaa vain korkeammalle, kun pesteihin on nytkin lyhyempi jono kuin Fisun keikalle?

Ei ollut.

Piirihallituksen tarvitaan nyt ihmisiä, jotka eivät pelkää. Me tarvitaan energiaa, muutosvoimaa ja näkemystä. Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat johtaa ja haluavat tarttua toimeen.

Mä vaadin paljon. Mutta niin vaativat piirin kokous ja piirineuvostokin hyväksyessään strategian ja kasvusuunnitelman. Jollei tästä piiristä löydy tarpeeksi päteviä ja halukkaita ihmisiä vastaamaan niihin vaatimuksiin, on PäPan ruvettava pelaamaan helpompia pelejä.

Etsikää itsestänne se leijonakunkku, ihmiset!

(Juujuu, piirineuvosto valitsee piirihallituksen jäsenet, en minä.)