Haluan muuttaa maailmaa! Ei käy, mutta saat hyvän CV-merkinnän ja pääset erätaitokurssille.

Julkaistu: 26.9.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Tänään leivoin viikon kolmannen omenapiirakan ja Tennispalatsissa julkistettiin vuoden 2012 Nuorisobarometri. Tavallistakin kiinnostavammaksi sen teki keskittyminen vapaaehtoistoimintaan. Mitä nuoret siitä ajattelevat, minkä he mieltävät vapaaehtoistoiminnaksi ja mikä saa heidät ryhtymään vapaaehtoisiksi. Mun lempiaiheita, etenkin kun me ollaan päätetty olla vuoden 2014 loppuun mennessä pääkaupunkiseudun halutuin vapaaehtoistyö.

Hyvät uutiset: Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa nuoria paljon enemmän kuin järjestötoiminta. Tärkeimmät motiivit ovat halu auttaa muita, hauskuus ja se, että saa tehdä yhdessä kavereiden kanssa. Sehän on just sitä, mitä meillä on tarjota. Mahtavaa.

Ja huonot uutiset: Kovin moni 15-29-vuotias ei taida mieltää partiota ”lasten ja nuorten kasvatuksen parissa tehtäväksi vapaaehtoistyöksi”. Miksipä mieltäisivätkään, kun emme sitä sellaisena mainosta.

Punainen Risti oli barometrin mukaan vapaaehtoistöistä tunnetuin. Kipaisin heti SPR:n sivuille. Jo etusivulta paukahtaa silmiin iso otsikko: Ei hätää, jos sinä autat. Tule mukaan -osiosta löytyy ensimmäisenä teksti Meillä riittää tekemistä kaikille ja jokainen teko on yhtä arvokas. Tutustu toimintamuotoihimme ja tule mukaan lähes 100 miljoonan vapaaehtoisen maailmanlaajuiseen liikkeeseen! Melkein klikkasin jo Kyllä, haluan Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi -linkkiä. Joka oli muuten sopivasti ja helposti tuon motivointilauseen alapuolella.

Mites meillä? Partion Tule mukaan -sivulla kerrotaan, että partio on hauska, edullinen ja monipuolinen harrastus. Kun kaivelee vähän tarkemmin, löytää vapaaehtoistyötä myyvän Anna aikaasi -sivun. Siitäkin jäi päällimmäiseksi fiilis, että täältä saat omalle itsellesi apua ja pönkitystä: rentoudut, opit uutta, pääset kursseille, saat energiaa ja hyvän cv-merkinnän. Jepjep. Mikään noista syistä ei ole pitänyt ainakaan minua partiossa pian kahtakymmentä vuotta.

Kerrankin sanon ääneen sen, että myös PäPassa riittää petrattavaa. Vaikka meidän etusivulla vapaaehtoistyö onkin nostettu esille, ei se vielä kerro tarpeeksi siitä, että täällä muuten tehdään yhdessä parempaa maailmaa – ei vain parempaa minua.

Aktiiviset ja yhteiskunnallisesti suuntautuneet nuoret jättävät hauskat ja edulliset partiopuuhastelut taakseen ja siirtyvät esimerkiksi opiskelijaliikkeeseen, poliittisiin järjestöihin tai vaikka Amnestyyn. Niissä kun tuntuu olevan enemmän voimaa, halua ja munaa muuttaa maailmaa. Ne kehtaavat nostaa riman korkealle. Meillä stressataan siitä, onko se rima kiinnitetty oikeaoppisilla pukkiköytöksillä.

Ihmisillä – nuorilla ja vanhoilla – on iso halu auttaa muita! Ruvetaan siis kertomaan ja näyttämään, että partiossa on siihen superhyvä mahdollisuus.

(Enkä edes avaa keskustelua siitä, pitäisikö partio mieltää vapaaehtoistyöksi. Totta hitossa pitää, jos ja kun juuri sitä me teemme ja juuri se motivoi ihmisiä lähtemään mukaan.)

Jo muinaiset piirinjohtajat

Julkaistu: 10.9.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

”Voidaksemme piirinä täyttää oikein paikkamme partiotyössä on meidän kyettävä näkemään yhä uusia tehtäviä eikä vain tyydyttävä täyttämään rutiininomaisesti niitä velvollisuuksia, jotka meille jo niin kauan ovat kuuluneet.”

”Piirin tulisi olla lippukunnille tarvittaessa auttavan kätensä ojentava isovali. Valitettavasti juuri tässä suhteessa on ollut ja on edelleenkin paljon toivomisen varaa. Monet lippukunnat kamppailevat vuodesta toiseen joidenkin käytännöllisten vaikeuksien kanssa, mutta eivät ota yhteyttä piiriin. Toisaalta taas joku lippukunta on saattanyt pyytää apua piiriltä, mutta sitä ei ole voitu antaa piirissä jatkuvasti haittana olevasta partiojohtajapulasta johtuen. Lippukuntatyö vaatii nykyään johtajiltaan yhä enemmän ponnisteluja ja siksi on ymmärrettävää, että heitä on joskus vaikeata saada piiritason tehtäviin.”

”Saadakseen enemmän johtajia eri tehtäviin valiokuntiin ja jaostoihin, mikä on piiritason toiminnan tehostamisen perusedellytys, on piirin hallitus syksyllä tehnyt uudelleenjärjestelyjä valiokuntien ja niiden jäsenten lukumäärän suhteen sekä hallituksen ja valiokuntien työskentelyn saamiseksi entistä tarkoituksenmukaisemmaksi.”

”Menestyvälle toiminnalle on myös ensiarvoisen tärkeätä ko. toiminnan tunnetuksi tekeminen. Asia täytyy tavallaan ”myydä” suurelle yleisölle. Partiotoiminta ei ole tässä mikään poikkeus. Meidän tulisi nykyistä huomattavasti enemmän kertoa kanssaihmisillemme ja suurelle yleisölle siitä, mitä me teemme ja miten partioliike omalta osaltaan osallistuu nuorison kasvatustyöhön.”

”Aikaisemmin mainittujen tehtäviensä hoitamiseksi piiri tarvitsee melko runsaasti varoja, ja myös nopeasti alueellisesti laajeneva pääkaupunkiseutu on aiheuttanut taloudellisia pulmakysymyksiä, jotka muualla maassa eivät ole niin vakavia.”

Mun puhe viikonlopun luottissemmasta? Ei, vaan pätkiä edeltäjäni, Helsingin Partiopoikapiirin piirinjohtaja Lassi Westerlingin kirjoituksesta vuodelta 1966. Se löytyy HePP:n 25-vuotisjuhlajulkaisusta, jonka sain Lassilta muutama viikko sitten vietetyillä Helsingin Partiopoikain Kannatusyhdistyksen 60-vuotisjuhlilla. Kiitos! Mainioista illallisista ja kiinnostavasta kirjasta.

Oon aina lukenut – ja opiskellut – paljon historiaa, mutta vasta viime vuosina sukeltanut syvemmälle partion menneisyyteen. Historiankirjoista on muuten löytynyt jo monta, monta ideaa ja konkreettistakin keinoa, jotka olen lainannut ja soveltanut tähän päivään. (Onko tää nyt nuoren vihaisen naisen nolo paljastus? Radikaalius onkin pöllitty sediltä ja tädeiltä!) Niinhän tuossa HePP:n julkaisunkin kannessa kehotetaan: … ja innoitukseksi tulevaisuutta luoville.

Ennen kaikkea aiempien aikojen tutkailu asettaa asiat mittasuhteisiin. Just nyt tuntuu, ja pitääkin tuntua, mielettömän mullistavalta ja kuumottavan kumoukselliselta ja että miksei tätä oo aiemmin tajuttu! Mutta samalla voi luottaa siihen, että jo viiden vuoden päästä tämän päivän suuri muutos on ihan arkea. Tai haudattu.

Some things never change. Ei tämäkään: ”Piirin nykyisenä johtajana näen lähitulevaisuuden tehtävinä mm. entistä kiinteämmän yhteistyön aikaansaamisen lippukuntien taustayhteisöjen ja piirin välillä ja suhteiden luomisen ja lähentämisen Helsingin vaikutuspiirissä toimiviin muihin nuorisojärjestöihin ja koko pääkaupunkiseudun väestöön.”

Se parempi suunnistuskartta eli toimintasuunnitelma 2013-2014

Julkaistu: 3.9.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Piirin suunta, strategia, toiminnan suunnittelu | 2 kommenttia

Nyt meillä on mopo. Seuraavaksi haetaan huoltsikalta kartta ja bensaa. Siis toimintasuunnitelma ja budjetti vuosille 2013 ja 2014.

Vuosikellosepät hallitussemmassa Kavalahdessa.

Määränpäähän on selvä: Piirin suunta eli strategia 2011-2014. Sinne päästäksemme meidän on tehtävä laadukkaampaa, näkyvämpää ja avoimempaa partiota kuin ennen. Kysyimme alkuvuodesta lippukunnilta, missä nyt mennään ja mitä ne vielä tarvitsevat, jotta Piirin suunta voisi toteutua täydellisesti. Tulosten perusteella piirineuvosto antoi seuraavien vuosien toiminnalle neljä lähtökohtaa. Niiden saavuttamiseksi piirihallitus on valmistellut raamitosun ja -budun. Tältä se näyttää pidemmän kaavan mukaan selitettynä:

Jokainen 7-22-vuotias päpalainen kuuluu ryhmään, joka toteuttaa oman ikäkautensa aktiviteetteja.

  • Luodaan jokaiselle ikäkaudelle oma vuosikello ja toimintavinkit, joita noudattamalla partio- ohjelma toteutuu. Toimintavinkkejä me tehdään jo nyt. Kun niiden ympärille vielä rakennetaan vuosikello, josta löytyy kuhunkin ikäkauteen kuuluvat tapahtumat ja koulutukset, niin täydellinen partio-ohjelma toteutuksineen on sillä mallinnettu ja melkosen helposti toteutettavissa. Ja kun piirin, EPT:n, Kannuksen, alueiden ja lippukuntien tapahtumat sovitetaan vuosikelloihin, vältetään turhat päällekkäisyydet eikä kukaan tee mitään turhaa.
  • Jokaiseen lippukuntaan nimetään ikäkausivastaava, joka vastaa partio-ohjelman toteutumisesta lippukunnassa ja saa pestiinsä tukea alueelliselta ohjelmaohjaajalta. Tätä kokeiltiin kevyesti jo Sarasteella. Ainakin itse voin savunjohtajana sanoa: toimi! Yhtä lailla lippukunnanjohtajaa helpottanee, kun vastuuta lippukunnan pyörittämisestä voi jakaa kaverille. Näin me myös varmistetaan, että jokaisessa lippukunnassa on ainakin yksi tyyppi, joka tuntee ohjelman perinpohjaisesti ja osaa auttaa ryhmänjohtajia ja luotseja sen toteuttamisessa.
  • Samoajien ja vaeltajien identiteettiä vahvistetaan ja ikäkausien merkitystä nostetaan viestinnän keinoin ja järjestämällä piirin yhteisiä siirtymä- ja päätöstapahtumia. ”Vahvistaa” saattaa olla väärä sana – vain harvalla onnellisella ylipäätään on mitään samoaja- tai vaeltajaidentiteettiä. Siksipä me ryhdytään luomaan sellaista järjestämällä koko piirin kokoisia rok-konsertteja, vaeltajien aloitusillallisia, samoajien juhannusjunia, vaeltajavalmistujaisia… Niin siistejä ja helposti osallistuttavia juttuja, että niistä tulee yhtä odotettuja kuin vanhojentansseista, autokoulusta tai vuosijuhlista.
  • Uudet aluetiimit vastaavat laadukkaan ryhmänohjaajakoulutuksen järjestämisestä. Rokkitakuu. Ettei yksikään ryhmänohjaaja joutuisi tyytymään lirutellen järjestettyyn koulutukseen tai jäämään kokonaan ilman.
  • Kaikki yli 22-vuotiaat lippukunnissa ja piirissä toimivat partiolaiset perehdytetään ja koulutetaan partio-ohjelmaan. Miten me ikinä voidaan tukea laadukkaan ohjelman tekemistä lippukunnissa, jollei edes tiedetä mitä se tarkoittaa? Sen huomasimme jo hallitussemmassa, kun valmistelimme vuosikelloja nenä sinisessä johtajankansiossa kiinni. Onneksi taskut, paussit ja majakat saa aika iisisti haltuun esimerkiksi ottamalla partio-ohjelman luottissemmojen painopisteeksi.
  • Tuotetaan partiotaitovideot koulutuksen ja näkyvyyden tueksi. Toimintavinkit potenssiin kymmenen! Tehdään haastavimmista suorituksista hyvännäköisiä ja palvelevia videoita, joista myös ei-vielä-partiolaiset voivat opetella nuotion kasaamista tai lumiluolan rakentamista. Partiotaitovideot vie meidät marttojen ohi niin että vilahtaa.

Partio on yli 22-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten silmissä halutuin vapaaehtoistyö. Tekijöiden puute ei ole este partio-ohjelman toteuttamiselle lippukunnissa eikä piirissä.

  • Aikuisista ja jäsenhankinnasta vastaavien hallituksen jäsenten valitseminen ja tehtävistä vastaavien ryhmien perustaminen. Tämän uudistuksen tarpeellisuutta avasinkin jo organisaatiomuutoksesta kertovassa postauksessa.
  • Vapaaehtoistyön koordinaattorin palkkaaminen. Samoin tämä liittyy organisaatiouudistukseen ja uusiin tehtäviin. Vapaaehtoistyön koordinaattori toimii jäsenhankinta- ja aikuisministerien työparina.
  • Partioviikon tarjonnan ja mainonnan kohdentaminen aikuisille (2013) ja nuorille (2014). Pyhitetään partioviikon näkyvyys ei-vielä-partiolaisille nuorille ja aikuisille ja lanseerataan alkusyksyyn seikkailuviikko lapsille. Se tarkoittaisi, että näillä viikoilla partio näkyy kaikkialla: kaduilla, mediassa, kouluissa, työpaikoilla, tempauksina, seminaareina ja niin edelleen. Vuokrataan Kampista viikoksi pop up -kolo, jossa työntekijät päivystävät aamusta iltaan ja jossa luottikset kouluttavat partiotaitoja suunnistuksesta trangiapizzan tekoon ja ihmisten ryhmäyttämisestä projektin johtamiseen. Näytetään pääkaupunkiseutulaisille, kuinka monipuolisesti partiossa pääsee tekemään ja oppimaan uutta!
  • Jokaisesta piirin ja lippukunnan pestistä luodaan selkeä kuvaus. Sama kuin ohjelman kanssa: Miten me voidaan kuvitellakaan onnistuvamme pesteissämme ja tekevämme oikeita asioita oikealla tavalla, jollei näitä ole mitenkään määritetty? Pannaan siis hommat selkeästi paperille, niin uusienkin kavereiden on helppo päästä heti kärryille.
  • Syksyn seikkailuviikon yhteydessä toteutetaan tv- ja printtimediakampanjat ja partioviikon yhteydessä radiomainoskampanja. Partion on näyttävä ja kuuluttava siellä, missä harrastusta tai vapaaehtoistyötä (edes salaisesti) ovat. Eli Fingerporin ja taloussivujen välissä, Salkkareiden ja Urheiluruudun katkolla.
  • Järjestetään Kuukauden hyvä työ -haastekampanja. Viimetalvinen Operaatio Lumilapio oli mahtava esimerkki siitä, kuinka ihmiset haluavat tehdä yhdessä hyvää. Auttaa ja palvella sopii ajatuksena tähän aikaan superhyvin, vaikkei se enää virallinen ihanne olekaan. Otetaan siitä kaikki irti! Käynnistetään näkyvä kampanja, jossa haastetaan partiolaiset ja ei-vielä-partiolaiset tekemään kerran kuukaudessa hyviä töitä. Haravoidaan kaupungin puistot puhtaiksi, tyhjennetään vanhainkodit mummoista ja papoista ja kärrätään ne ulos kävelylle, kerätään vaatteita vastaanottokeskuksiin, mitä vaan. Mikä parasta, avaamalla kampanja ihan kaikille kaupunkilaisille me pystytään vastaamaan myös seuraavaan tavoitteeseen, joka kuuluu näin:

Partio tarjoaa eri-ikäisille ja eri taustoista tuleville pääkaupunkiseutulaisille avoimia kohtaamispaikkoja.

  • Järjestetään partioviikko pääkaupunkiseudun esikouluissa. Kaikkia pyöriä ei tarvitse keksiä uudestaan. Tänä keväänä eskarikamppis tavoitti neljäsosan koko ikäluokasta ja sai poikkeuksetta kehuja niin päiväkodeilta, lapsilta kuin vanhemmilta. Seuraavina vuosina tehdään vielä isommin!
  • Luodaan erilaisia tapoja ottaa EVP mukaan partiotoimintaan. Rekrytavoista tärkein ja – sori – partiomaisin: avataan suu ja pyydetään kaverit mukaan. Sitä helpottamaan me voidaan luoda ystävänpäiväkamppiksia, tuoda partiotaitokisat kaupunkiin ja tehdä niistä kunnon ekstremeä, mahdollistaa ei-vielä-partiolaisten osallistuminen kaikkiin tapahtumiimme ja sitä rataa.
  • Partion näkyvyys pääkaupunkiseudulla kohdennetaan kahdelle viikolle: partioviikolle (aikuiset & nuoret) ja seikkailuviikolle (sudenpennut & seikkailijat). Tää on se pop up -kolo! Ja Retkipäivä!
  • Järjestetään kesällä 2013 ala-asteikäisille päiväleirejä ympäri pääkaupunkiseudun. Keillä on paras leiriosaaminen? Keillä on lasten kanssa tekemään tottuneita nuoria, jotka tarvitsevat kesätöitä? Ketkä toimivat jo kaikissa kaupunginosissa ympäri pääkaupunkiseudun? Meillä on! Järjestetään siis alkukesästä paikallisia päiväleirejä, joille lapset pääset hurjastelemaan ja viihtymään virka-ajaksi, kun vanhempien loma ei ole vielä alkanut. Projektikoordinaattori pyörittää hommaa toimistolla, partiolaisia palkataan leirinjohtajiksi ja -vetäjiksi. Jos onnistutaan saamaan hankkeelle ulkopuolista rahoitusta, voidaan tästä tehdä myös aidosti kaikille pääkaupunkiseudun lapsille mahdollinen kesänviettotapa. Päiväleirien ohjelma tehdään samoin kuin eskarien partioviikossa: valmiilla paketilla varmistetaan laadukas sisältö kaikilla niillä kymmenillä leireillä.
  • Kartoitetaan kaikille avoimen partiokeskuksen hankkimisen ja rahoituksen mahdollisuuksia. Tähän tyyliin.
  • Toteutetaan kaikille avoin ja osallistava Retkipäivä partioviikolla. Retkipäivä on Ravintolapäivän 3D-versio: kuka tahansa voi järjestää retken, jolle kuka tahansa voi osallistua. Se voi olla Olarinmäen Samoojien järkkäämä laavuyö Kattiksella, Koukkaajien purjehdus Pihlajasaareen tai Viikin Vesikoiden linturetki Lammassaareen. Se voi olla Pirren romanttinen sinkkupiknik Töölönlahdella, Pekan ramboretki Sipoonkorpeen tai Kaken kakkumatka Etelä-Helsingin konditorioihin. Yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen tekee Retkipäivän konseptista partiota, vaikka kaikki järjestävät eivät partiolaisia olisikaan. Miettikääpä vaan sitä huhtikuun viikonloppua, kun koko pääkaupunkiseutu löytöretkeilee!

Jokainen alue toimii aktiivisena alustana lippukuntien yhteiselle tekemiselle.

  • Perustetaan alue-, koulutus- ja ohjelmaohjaajien muodostamia aluetiimejä, jotka varmistavat partio-ohjelman toteutumisen lippukunnissa. (Tsekkaa organisaatiopostaus!)
  • Ohjataan kaupunkityöntekijöiden työaikaa lähemmäs lippukuntia. Lippukuntatyöntekijät toimivat yhdessä aluetiimin kanssa. (Sama!)
  • Toteutetaan ikäkausitapahtumia lippukuntien sijasta alueittain. Sillä sinisellä ohjelmaraamatulla voi heittää sorsaa, jos vain oikea ohjelma saadaan toteutettua helpommin jollakin muulla kuin mallinmukaisella tavalla. Koska alueissa on voimaa enemmän kuin yksittäisessä lippukunnassa, miksei joidenkin ikäkausitapahtumien järjestelyvastuita siirrettäisi systemaattisesti alueiden yhteisvastuulle. Samalla tutustutaan uusiin tyyppeihin, ihastutaan, keksitään lisää yhdessä tekemisen tapoja ja opitaan toisilta vielä parempia käytäntöjä kuin kotilippukunnassa on.
  • Tuetaan materiaalilla ja koulutuksella paikallista partiomarkkinointia. Tänä vuonna ollaan jo tuotettu enemmän markkinointimateriaalia kuin koskaan – ja lippukunnat ovat myös käyttäneet sitä enemmän kuin koskaan. Meidän teltat, banderollit, liput ja laput, jaettavat laastarit ja heijastimet näkyvät pääkaupunkiseudun turuilla ja toreilla harva se viikonloppu. Sellaista lisää!

Lämpeettekö näille? Mitä puuttuu?

Olen ehdolla piirinjohtajaksi 2013-2014

Julkaistu: 1.9.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): johtajuus | 7 kommenttia

Tiedän että osaan, olen aivan varma että haluan ja luotan siihen, että hyvien tyyppien kanssa myös jaksan tehdä pääkaupunkiseutulaisesta partiosta vielä nykyistäkin loistavampaa. Siksi olen tänään asettunut ehdolle PäPan piirinjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle.

Tarkistin juuri, mitä kirjoitin ehdokasesittelyyni kaksi vuotta sitten. Melkein kaiken voisin kirjoittaa nyt samoin. Esimerkiksi nämä:

Piirinjohtajana haluan olla PäPan suunnannäyttäjä, piirihallituksen tukija, luottisten innostaja, pääkaupunkiseutulaisen partion keulakuva. Haluan tuoda PäPan 2010-luvulle ja tehdä partiosta meidän ja muiden silmissä oikeasti vetovoimaisen liikkeen.

Piirinjohtaja on se, joka motivoi, tsemppaa ja näyttää itse esimerkkiä – tarpeen tullen myös potkii muita eteenpäin tai viheltää pelin poikki.

Piirinjohtajan pitää olla raatorehellinen. Jos on valmis tekemään vaikeita päätöksiä, pitää olla myös valmis perustelemaan ne avoimesti ja seisomaan niiden takana julkisesti. Partiojargonin tai konsulttislangin taakse ei voi piiloutua. Piirinjohtajan on oltava sataprosenttisesti luottamuksen arvoinen ja läsnä.

Miksi juuri minä? Minulla on tahtoa, taitoa ja tarmoa. Haen tähän pestiin tosissani ja minulla on selkeä näky sen toteuttamisesta. Minulla on reippaasti kokemusta johtamisesta ja esimiestyöstä, mutta Pihan ja Pinen ulkopuolelta tulevana näkemykseni piirin johtamisesta on tuore. Olen kova tekemään hommia mielekkään päämäärän eteen.

PäPa on Suomen paras piiri – tahdon tehdä siitä vielä paremman, vahvemman ja rutkasti rennomman. Uskon, että olisin juuri sellainen johtaja, jota PäPa nyt tarvitsee.

Nyt ollaan kuitenkin ihan eri tilanteessa kuin kaksi vuotta sitten. Meillä on käynnissä isoja muutoksia ja nousukiidossa oleva kasvuhanke. Seuraaville kahdelle vuodelle on luvassa törkeän hienoja uusia avauksia, myös partion ulkopuolelle. Koska salaisesti tykkään mahtipontisuudesta, sanoisin, että partion tekemisen kulttuuri pääkaupunkiseudulla on muuttumassa. Sitä ja muita muutoksia haluan olla viemässä loppuun asti.

Työ on siis kesken, mutta mikään velvollisuudentunto ei saisi mua jatkamaan kahta vuotta pestissä, joka – kaikesta antoisuudestaan, ihanuudestaan ja kasvattavuudestaan huolimatta – on melkoisen rankka niin ajankäytöllisesti kuin henkisestikin. Piirinjohtajuus on mulle intohimopesti ja siksi tahdon siinä jatkaa. Enkä aio jämähtää tähän, missä nyt olen, vaan jatkaa eteenpäin ja viedä liiketta mukanani. Iso laiva on jo saatu lähtemään satamasta, nyt se pitää vielä kipparoida ulapalle.

Mulle johtaminen tarkoittaa edestä johtamista. Siis sitä, että voin omalla tekemiselläni näyttää, että kaikki on mahdollista, kun vain tartutaan toimeen ja ryhdytään tekemään. Jos saan muut mukaan, olen onnistunut. Vielä ei olla ihan siinä pisteessä, mutta tässä uskon aika lujaa itseeni ja Suomen parhaisiin luottiksiin, lippukuntiin ja toimistoon. Jos joku pystyy tekemään partiosta lippukunnille toimivamman ja ulkopuolisten silmissä kiinnostavamman, niin me. Teidän johtaminen ei ole eikä tule olemaan helppoa, mutta haluan ja tiedän pystyväni kehittymään siinä roolissa.

Siksi olen ehdolla. Olen sitä mieltä, että Anna Munsterhjelm on sellainen johtaja, joka pystyy parhaiten palvelemaan PäPaa seuraavina kahtena vuotena.