Kaiken viisauden alku

Yksi viikonloppu Kouvolassa. Käsittämättömät määrät hämmennystä, kiukkua, katkeruutta, voitonriemua, pettymystä, pelkoa, iloa, vahingoniloa, kostonhalua. Monta kysymystä ilman vastausta, monta väärältä tuntuvaa vastausta.

Sellainen viikonloppu voi ruopata poterot entistä syvemmiksi ja rakentaa muurit vieläkin paksummiksi.

Tai sitten se voi räjäyttää ne maan tasalle.

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, sanoi kaimani* Juho Kusti. Meillä on nyt uudet puheenjohtajat, jotka aivan varmasti tahtovat ja yrittävät tehdä parhaansa yhteisten asioidemme hoitamisessa. Annetaan heille tukemme, eikä hankaloiteta turhaan heidän työtään. En tarkoita, etteikö puheenjohtajia pitäisi haastaa tai etteikö heiltä pitäisi vaatia. Tottakai pitää – ja paljon. Minun silmissäni Harrin on osoitettava johtajuutensa ja uskottavuutensa vielä moneen, moneen kertaan, jotta voin luottaa häneen jäsenkokouksen selkärangattomuuden jälkeen. Arvaan, että useat teistä suhtautuvat samanlaisella odotuksella Ninniin.

Viime päivinä lempisanani on ollut eteenpäin. Se on hyvä sana nytkin. Ollaan rohkeita, ollaan ennakkoluulottomia, kiivetään katkeruuden yläpuolelle ja lähdetään eteenpäin. Räjäytetään ensin rajat ja ryhdytään sitten yhdessä rakentamaan uusia taloja. Muuten mikään ei muutu paremmaksi.

 

 

*) Koska edeltäjäni piirin varajohtajana oli lempinimeltään Mannerheim, tuli musta tietenkin Paasikivi. 

 

---