Jo startista edellä muita – PäPan uusi organisaatio

Täältäpä pesee, syksyn kolmesta suuresta ensimmäinen: organisaatiouudistus. Aloitetaan se hyppäämällä mopon satulaan.

Selkeämpi tiekartta eli toimintasuunnitelma 2013-2014 – check. Täysi bensatankki eli vakaa talous – check. Ne ovat mainio alku, mutta eivät vielä riitä, jos mopolla tahtoo valloittaa uusia maastoja ja ottaa kyytiin entistä enemmän matkustajia. Siksi itse kulkupeliäkin on rukattava. Ei vaihdeta mopoa kokonaan uuteen malliin, mutta hankitaan lisäosia, putsataan vanhoja ja viritetään kone huippuunsa.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä PäPassa on muutama selvästi erottuva iso ongelma, jotka haluamme ratkaista seuraavien kahden vuoden aikana. Ja ratkaisemisella tarkoitan sitä, että aletaan heti ensimmäisten piirustusten valmistuttua rakentamaan ja kokeilemaan – en sitä, että vuodet 2013-2014 käytettäisiin mopokaupoissa kiertelyyn. Nyt lippukuntien tarpeet ja piirin tarjooma eivät kohtaa tarpeeksi hyvin, uusia jäseniä ei tule riittävästi, pestit tuntuvat liian suurilta ja kaikesta tästä seuraa se, ettei partio-ohjelmaa voida toteuttaa lippukunnissa. Oman napamme lisäksi meidän täytyy katsoa myös ulospäin: partio on jäänyt monesta jälkeen ja kilpailu kiristyy koko ajan. Meidän on ryhdyttävä mainostamaan toimintaamme systemaattisemmin, huolehtimaan vapaaehtoistyöntekijöistämme yhtenäisemmin ja otettava voimakkaammin itsellemme se paikka, joka meille yhteiskunnallisena vaikuttajana ja nuorten edunvalvojana kuuluu. Eikä olisi yhtään pahitteeksi, jos kaikki tämä saisi myös partion arvostuksen pompsahtamaan ylös.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin: Huoli pois. Partio itsessään ei muutu. Ohjelma, koulutus, arvopohja, brändi – kaikki nämä säilyvät ihan ennallaan, eikä niiden päivittäminen millään lailla piirien oikeuksiin kuulukaan. Mutta olen satavarma siitä, että voimme luoda niiden jalkauttamiseen ja toteuttamiseen paljon nykyistä paremmat kanavat ja keinot.

Aloitetaan lippukuntien palvelemisesta. Tällä hetkellä sitä tekevät lähinnä alueohjaajat, jotka eivät pahimmassa tapauksessa ehdi muuta kuin toimia viestinviejänä piirin ja lippukuntien välillä. Uudessa mallissa AO:t korvattaisiin kokonaisella aluetiimillä, johon kuuluisi kahden alueohjaajan lisäksi alueellinen ohjelmaohjaaja ja alueellinen koulutusohjaaja. Tämän tiimin tehtävänä on yksinkertaisesti tukea aluetta partio-ohjelman toteuttamisessa ja varmistaa, että se saa piiriltä kaikki tarvitsemansa palvelut. Alueet tarpeineen ovat niin erilaisia, että yhtäällä aluetiimin työ voi olla seikkailijapelin järjestämistä kädet kurassa, toisaalla johtajien kouluttamista tai ihan vain alueen lippukuntien potkimista oikeisiin hommiin.

Toinen aluetiimin alueohjaajista koordinoisi nimenomaan alueellista yhteistyötä ja toimisi aluetiimin vetäjänä. Toisen vastuulla taas olisi lippukunnanjohtajien tukeminen. Samalla päästäisiin eroon lpkj-pullonkaulasta, kun sekä alueellisella ohjelmaohjaajalla että alueellisella koulutusohjaajalla olisi omat vastinparinsa lippukunnassa: ikäkausivastaava ja koulutusvastaava.

Ja vaikka me luottikset ollaankin hirveän hyviä ja tämän liikkeen perusta, täytyy tärkeimmät toiminnot mun mielestä taata työntekijöiden panoksella. Enkä keksi, mikä muu olisi meille niin tärkeää kuin lippukuntien toiminnan tukeminen ja lippukuntien palveleminen. Siispä lippukuntatyöntekijöiden (nyk. kaupunkityöntekijöiden) työpanosta suunnataan selvästi enemmän lippukuntien suoraan tukemiseen. Työntekijä toimisi näin tiiviissä yhteistyössä aluetiimien kanssa ja olisi lippukunnille ensisijainen, aktiivinen kontakti piiriin.

Kuvasta puuttuvat vielä piirineuvokset, jotka hekin käyvät aluetapaamisissa ja käyttävät lippukuntien ääntä Pinessä. Koska aluetiimi keskittyy nimenomaan alueeseen ja sen lippukuntiin, voisi pineille jatkossa siirtää enemmän piiri-lippukunnat-piiri-vuorovaikutusta.

Sitten piirihallitukseen. Aluetiimien perustaminen tarkoittaisi tietysti sitä, että alue-, ohjelma- ja koulutustoiminnanalat ryhtyvät tekemään tiivimpää yhteistyötä. Olen kutsunut tätä komboa superministeriöksi, koska sellainenhan se on – miten muutenkaan voisi nimittää porukkaa, jonka tehtävänä on vaatimattomasti varmistaa, että partio-ohjelma toteutuu lippukunnissa. Ohjelmasta vastaisi edelleen kaksi ministeriä, joista ohjaavan ohjelmaministerin salkkuun kuuluisi ikäkausitoiminta ja alueelliset ohjelmaohjaajat ja täydentävän ohjelmaministerin salkkuun taitotoimikunnat, projektit ja kehityshankkeet.

Toisessa ministeriryhmässä olisi se porukka, joka katsoo enemmän partion ulkopuolelle ja varmistaa, että lippukunnilla on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja että partio tunnetaan pääkaupunkiseudulla. Uusina salkkuina tähän sakkiin ja hallitukseen nousisivat jäsenhankinnasta, toimintaympäristöstä ja aikuisista vastaavat ministerit.

Jäsenhankintaministeri tekisi paljolti sitä, mitä kasvuhankkeeseen nyt kuuluu. Mainontaa, näkyvyystempauksia, yhteistyöhankkeita, monikulttuuristen lasten ja nuorten rekryä… Hän ryhmineen vastaisi siis siitä, että partio näkyy oikeissa paikoissa ja tilanteissa pääkaupunkiseudulla ja että osaamme myydä partiota erilaisia kohderyhmiä kiinnostavissa paketeissa. Jotta partio säilyisi elinvoimaisena, jäsenhankinnasta on tehtävä jatkuva prosessi eikä mikään yksittäinen projekti.

Aikuisministeri ei ole luottisministeri, vaan hänen vastuulleen kuuluisivat kaikki pääkaupunkiseudulla – siis myös lippukunnissa – toimivat aikuiset partiolaiset. Ministeri ryhmineen vastaisi aikuisten pestaamisen, riittävän koulutuksen ja tukemisen, kiittämisen ja motivoinnin yhtenäistämisestä. He eivät toimisi suoraan jokaisen parintuhannen aikuisen kanssa, vaan enemmänkin tukisivat johtajia johtamaan ihmisiään paremmin. Aikuisministeri ei järjestä pelkästään kivakivaa, vaan varmistaa, että aikuinen pysyy partiopolullaan pystyssä ja kokee sen tarpeeksi mielekkääksi ja palkitsevaksi.

Toimintaympäristöministeriö rakentuisi osittain nykyisen talousryhmän päälle. Talouden johtaminen ja suunnittelu siirretään suoraan puheenjohtajasalkkuun, minne se luontevasti kuuluukin. Toimintaympäristöryhmä keskittyisi nimensä mukaisesti toimintaympäristöömme vaikuttamiseen: sen tavoitteena olisi esimerkiksi PäPan kiinteistöstrategian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen sekä edunvalvonnan tavoitteiden toteuttaminen. Kaavoitusvaikuttaminen, Muutoksentekijät, luottissemmat, ansiomerkit ja esimerkiksi vaalipaneelit ovat esimerkkejä toimintaympäristösalkun sisällöstä.

Viestintä säilyisi tämän ministeriryhmän salkuista eniten ennallaan. Kun mainonta siirtyisi kokonaan jäsenhankintaministerin vastuulle, pystyttäisiin viestintäryhmässä keskittymään vain sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä lippukuntien viestintäkoulutukseen. Tällä hetkellä sinne tänne levittäytynyt verkkopuoli siirtyisi myös kokonaisuudessaan viestinnän alle.

Ja sokerina pohjalla: Kun tällä hetkellä puheenjohtajien satasella sekalaisia -salkussa majailevat kasvu, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, edunvalvonta ynnä muut saataisiin jaettua loogisesti toiminnanaloille, voisivat puheenjohtajat keskittyä toiminnan ja talouden johtamiseen sekä ministerien ohjaamiseen ja tukemiseen. Kuten tuossa kuvassa näkyy, ajatuksena oli sekin, että toinen puheenjohtajista voisi johtaa superministeriötä ja toinen ”nopean toiminnan joukkoja”. Näin esimerkiksi hallituksen yhteistä aikaa voitaisiin tarvittaessa käyttää kahteen eri keskusteluun.

Postaus on jo yhtä pitkä kuin kasitie, mutta toimisto on vielä käsittelemättä. Käykää hakemassa lasi mehua tai vetäkää vaikka kierros matoleikkiä välissä, niin jaksatte loppuun asti!

Koska työntekijät ja ministerit ryhmineen toimivat niin tiiviisti yhdessä, täytyy sama uusjako ulottaa tietysti myös Partioasemalle. Työntekijät jaettaisiin siis piirihallituksen esityksen mukaisesti kahteen toiminnalliseen tiimiin ja tukipalveluihin (talous, kiinteistöt, toimistopalvelut). Ja koska viidentoista hengen esimieheys on yksinkertaisesti järkevää jakaa useammalle tyypille, tulisi kummallekin tiimille oma esimiehensä. Ylläolevasta, alustavasta mallista näkyy ajateltu jako. Uutuutena ovat jo aiemmin mainitut lippukuntatyöntekijät (nyk. kaupunkityöntekijät) ja vapaaehtoistyön koordinaattori. Jälkimmäinen tulisi tekemään työtä lähinnä jäsenhankinta- ja aikuisministeriöiden kanssa.

Että sellaista.

Ja miten tästä eteenpäin? Piirihallitus on lähettänyt ylläolevan esityksen Pinelle, joka käsittelee sitä kokouksessaan reilun viikon päästä. Syyskuussa keskitytään pestikuvauksiin ja tehtävänjakoihin sekä luottisten että toimiston osalta. Samalla luodaan toimintasuunnitelmat vuosille 2013-2014. Jos hyvin käy, marraskuun piirineuvosto valitsee yllä olevan kuvan mukaisen hallituksen ja toimisto järjestäytyy uudelleen vuoden loppuun mennessä. Ja 1.1.2013: mopolla mennään! Kohti parempaa partiota ja entistä toimivampaa piiriä.

Miltä kuulostaa?


Ihan hyvä ei vaan riitä

”Tehdään kunnianhimoinen strategia ja sit jotain saatanan tunareita neppailemaan sen toteutuksen parissa.” (Partiojohtaja, 2011)

Piirihallitusvaaleihin on kolme päivää ja kolmeen pestiin on yhteensä yksi ehdokas.

Hurraa hei.

Meillä on erinomainen visio, hyvä strategia ja mainion konkreettinen kasvusuunnitelma, joihin kaikkiin uskon lujaa. Uskon siihen, että ne voidaan toteuttaa oikeasti, ei vain paperilla. Ja uskon, että ne kaikki voidaan myös muuttaa unelmahötöstä todeksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

Mutta en usko, että ne voidaan toteuttaa millä tahansa porukalla. (Joo, toteuttajia on piirihallituksen lisäksi aika monta sataa muutakin. Mutta ilman johtajia – siis suunnannäyttäjiä, vaatijoita ja innostajia – meillä ei tule olemaan yhtä isoa muutosta. Silloin meillä on vain satoja pieniä, eri suuntiin sojottavia muutoksia.)

Kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan pystymetsästä tullut tyyppi, joka haluaa hallituspestiltä vain uusia kokemuksia ja kivoja kavereita. Siksi en halua kokematonta huvittelijaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei tahdo tai osaa laittaa itseään määrätietoisesti likoon paremman partion edestä. Siksi en halua varovaista teflonsuorittajaa, joka varaa pestille kolme tuntia viikosta ja prosentin intohimostaan.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei ole valmis tekemään hemmetisti töitä ja katsomaan eteenpäin silloinkin, kun vituttaa tai turhauttaa tai masentaa. Siksi en halua luovuttajaa tai lintsaria.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka lähtee pestiin vain velvollisuudentunnosta. Siksi en tahdo virkamiesmäistä uhrautujaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei uskalla avata suutaan, olla eri mieltä ja haastaa fakkiutuneita käsityksiä partiosta ja partion toimintatavoista. Siksi en halua epävarmaa tai järjestelmän särmättömäksi hiomaa jees-miestä. Enkä ketään, joka tulee kyseenalaistamatta tekemään niin kuin on aina ennenkin tehty.

Sillä lailla. Oliko pikkasen tyhmää nostaa rimaa vain korkeammalle, kun pesteihin on nytkin lyhyempi jono kuin Fisun keikalle?

Ei ollut.

Piirihallituksen tarvitaan nyt ihmisiä, jotka eivät pelkää. Me tarvitaan energiaa, muutosvoimaa ja näkemystä. Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat johtaa ja haluavat tarttua toimeen.

Mä vaadin paljon. Mutta niin vaativat piirin kokous ja piirineuvostokin hyväksyessään strategian ja kasvusuunnitelman. Jollei tästä piiristä löydy tarpeeksi päteviä ja halukkaita ihmisiä vastaamaan niihin vaatimuksiin, on PäPan ruvettava pelaamaan helpompia pelejä.

Etsikää itsestänne se leijonakunkku, ihmiset!

(Juujuu, piirineuvosto valitsee piirihallituksen jäsenet, en minä.)


Mennään itseemme

Kun olin vielä nuori ja sirkeä, kävin paljon kursseilla ja tein usein montaa projektia yhtä aikaa. Jossain vaiheessa piti aina kertoa uusille tuttavuuksille, mistä eniten tykkää partiossa. Sanoin aina saman: että partiossa parasta on projektit, pojat ja EPT.

Kaikki kolme ovat edelleen rakkaita. Projekteja olen tehnyt niin pitkään ja paljon, että piirihallitustyöskentelyyn oli vaikea tottua. Olen tottunut kartoittamaan tilanteen, etsimään tavoitteet ja lähtemään sitten yhdessä niitä kohti. Siis ottamaan homman haltuun. Mutta osin hallituksen vaihtosyklin (osa meistä oli uusia, osa toista tai kolmatta vuotta Pihassa) ja osin alun yleisen takkuisuuden vuoksi me ei koskaan päästy siihen tilanteeseen.

Keväällä saatiin toki monta hyvää juttua aikaan (esimerkiksi ohjelmaryhmän uudistus, kiinteistöstrategia ja avoimuuskeskustelu), mutta silti tuntui, ettei me vedetä Pihana ihan samaan suuntaan. Oli läjä johtajia, mutta johtajuus puuttui.

Osin siitä syystä askartelin Pihalle itsearviointikyselyn. Se perustuu pitkälti Boardmanin lomakkeeseen sekä paikallisyhdistysten hallituksille luotuun kyselyyn. Lomake löytyy edelleen täältä, ja sen kysymyksiä saa vapaasti hyödyntää. Ja jos jollakulla on muita hyviä vinkkejä tai linkkejä itsearviointiin ja/tai palautteenantoon ryhmässä, niin otan niitä oikein mieluusti vastaan.

Meillä tuohon kyselyyn tuli oivia, perusteltuja ja seikkaperäisiä vastauksia. Purettiin niitä viime viikonlopun seminaarissa ja ainakin mä koin, että päästiin aika iso harppaus eteenpäin. Valittiin itsellemme muutama tärkeä kehityskohde, ja paneudutaan niihin nyt syksyllä. Seuraava itsearviointi on luvassa joulukuussa.


Mission possible: 10 000 jäsentä

Jäsenmäärä laskee koko ajan. Paljon ja lujaa. Jos trendi jatkuu samanlaisena, 21 vuoden päästä tässä piirissä on enää yksi partiolainen.

Meillä oli viikonloppuna piirihallituksen seminaari, jossa keskityttiin erityisesti kasvuun. Kaikesta keskustelusta, ideoinnista, toimintakykyarvioinnista ja tilastofaktasta rutistimme kokoon kasvusuunnitelman, jonka tulemme esittämään kahden viikon kuluttua piirineuvostolle. Halusimme tehdä suunnitelmasta mahdollisimman konkreettisen, ei siis mitään unelmahöttöä tai pyritään selvittämään toteutusmahdollisuudet -jargonia. Tässä sen sisältämät konkreettiset toimenpiteet teillekin kommentoitaviksi.

1. Toiminnan laatu

  • Järjestetään hiihtolomalla 2013 tuhannen päpalaisen kokoinen talvileiri Helmi kaikille ikäkausille Evolla.
  • Ohjelmaryhmä/toimikunnat suunnittelevat valmiit kokousvinkit kaikille ikäkausille. Vinkit jaetaan viikoittain esimerkiksi Facebookissa.
  • Jokaisella alueella järjestetään alueellinen ohjelmatapahtuma kerran vuodessa.

2. Partion markkinoiminen

  • Toteutetaan suoramarkkinointikampanjat potentiaalisten partiolaisten vanhemmille koko piirin alueella syksyisin ja vuoden alussa.
  • Järjestetään keväällä 2012 massiivinen Kohtaaminen (esimerkiksi rastirata keskustassa ja iltanuotio tai leiribileet Töölönlahdella). Markkinoidaan tapahtumaa myös ei-vielä-partiolaisille.
  • Suunnitellaan ja järjestetään partiomainen seikkailupäivä pääkaupunkiseudun esikouluissa.

3. Uusien lippukuntien perustaminen

  • Palkataan työntekijä perustamaan tai suunnataan nykyisiä työntekijäresursseja vahvemmin lippukuntien perustamiseen.
  • Otetaan pääkaupunkiseudun kaavoitusprosessi haltuun ja tehdään yhteistyötä kaupunkien kanssa esimerkiksi kolotilojen saamiseksi.

4. Koordinoitu yhteistyö

  • Perustetaan kasvun johtoryhmä. Kasvu on koko piirin asia, ei vain yhden toiminnanalan tai toimikunnan. Emme siis halua perustaa erillistä kasvutiimiä tai vastaavaa, vaan kokoonnumme säännöllisin väliajoin piirihallituksen ja muiden avainhenkilöiden kanssa.
  • Luodaan kasvulle mittarit, tehdään jatkuvaa seurantaa ja ryhdytään tarvittaessa ripeästi korjausliikkeisiin.
  • Järjestetään eri teemoilla kasvutyöpajoja piirihallituksen, työntekijöiden ja mahdollisten muiden tyyppien (esimerkiksi aluejärjestöjen) kesken.
Ja jos kaikki menee nappiin, 31.12.2012 meillä on pyöreät kymmenentuhatta jäsentä.

Tuossa blogin otsikkopalkissa on muuten lempisitaattini Baden-Powellin lordilta. Nyt siihen uskomista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kasvun rinnalla SP-suhmuroinnitkin on pelkkiä kärpäsenkakkoja.


Uusia jäseniä ei saa rahalla

Mutta aina voi yrittää. Siksi päätimme lähettää tänä syksynä partion suoramarkkinointikirjeitä kolmen pääkaupunkiseutulaisen asuinalueen äideille. Niissä kerrotaan, mitä partio on, miksi siihen kannattaa liittyä ja mihin numeroon soittamalla pääsee mukaan. Nyt homma on vedetty aika kevyellä koneistolla*, mutta tän on tarkoituskin olla koeponnistus ensi syksyksi kaavailtua, Sarasteen jälkeen toteutettavaa jättikampanjaa varten.

Ja vielä otsikon kumoava esimerkki: kun naapurilippukuntamme Olarin Eräkotkat pari vuotta sitten oli hyvin lähellä exitusta, päättivät killan konkarit panna pystyyn vastaavanlaisen kampanjan. Hankittiin osoiterekisterit, askarreltiin esite ja lähetettiin 750 sellaista Olarin alueen äideille. Tulos: 120 uutta jäsentä. Niistä riitti naapureillekin.

Ymmärrätte varmaan, kuinka mielettömän siistiä on, jos meidän kamppis onnistuu edes puoliksi yhtä hyvin. Sitten tanssitaan pöydillä!

*) Se koneisto painaa suunnilleen saman verran kuin meidän viestintäministeri ja tiedottaja yhteensä.


Voiko ihanammin viikko enää alkaa

… kuin partiokokouksella. Valmisteltiin työvaliokunnan (me piirinjohtajat, piirineuvoston puheenjohtaja Jaakko ja toimistolta Tapani ja Riikka) kanssa ensiviikkoista hallituksen kokousta. Esityslistalle on tulossa muun muassa

  • ehdotus ohjelman toimikuntien organisoimisesta uudelleen
  • piirileirin 2012 projektityöntekijän rekryn käynnistäminen
  • KaMu 2 -monikulttuurisuusprojektin toimeksianto

Sovittiin myös, että ruvetaan laittamaan pihalle ohjeet kokouksiin valmistautumisesta – samoin kuin ohjeistetaan ministereitä ennen pinenkin kokouksia. Odottakaa vaan!

Etsi kuvasta neljä läppäriä ja yksi jämäkkä piirinjohtaja.

Ja arvattavasti me myös päästeltiin pihalle höyryjä viikonlopun partioneuvoston osalta. Paljon. Päivän puujalkavitsi: Voisko sähköisiin viestintävälineisiin suhtautumisella olla jotain tekemistä tämän ilmiön kanssa?

Sitten hengailin toimistolla puhelemassa hiukan vaalipaneelista, partioviikon leffaillasta, puhisposteista ynnä muista. Ai mitä siistejä juttuja onkaan tulossa!

Pyysin tänään myös alustavaa versiota partioneuvoston kokouksen pöytäkirjan siitä kohdasta, jossa päätettiin tiedottamisesta ja sen rajoista. Haluaisin tietää, koskiko kieltolista vain tuota eilistä kokousta, seuraavaa kahta vuotta vai Jotain Muuta. Otetta en saanut, pitää ilmeisesti odottaa pöytiksen vahvistamista, mutta nimensä ja sanomistensa julkaisemisen kieltäneiden osallistujien nimilistan kyllä. Sitäpä tässä nyt pyöritellään: saako nimensä julkaisemisen kieltäneiden nimilistan julkaista… Ja ennen kaikkea: Onko listalle mitään laillista perustettava? Onko tosiaan olemassa joku peruste, jolla neuvoston tai hallituksen edustajien nimiä ei saisi mainita niiden toiminnasta kertoessaan? Hämärää.