Suomen Partiolaisissa tehdään parhaillaan töitä päätöksentekojärjestelmän päivittämiseksi. Hanketta vetää hallituksen kehitysministeri Saara, joka bloggasi aiheesta Partiojohtaja.fissä.

Olen samaa mieltä kirkastustyöryhmän kanssa: jäsenkokouksessa ei ole suuria kehittämistarpeita. Hallituksen ja etenkin neuvoston kokoonpanossa ja valitsemistavassa sen sijaan on. Kirjasin alle oman, ei-vielä-niin-loppuun-asti-harkitun ajatukseni ihanteellisesta mallista. Vaikka olen PäPan partioneuvos, en missään nimessä ja ainakaan tässä vaiheessa väitä sen edustavan muiden pääkaupunkiseutulaisten partiolaisten näkemystä. Uudesta mallista tulee päättää jäsenkokouksessa ja keskustella sitä ennen laajalti ja avoimesti.

Partioneuvosto on SP:n valtuusto. Sen koon on oltava ehdottomasti nykyistä suurempi ja edustuspohjan laajempi. On absurdia, että meidän 10 000 partiolaisen piirissä ylintä valtaa jäsenkokousten välillä käyttää kolmikymmenpäinen piirineuvosto, mutta 60 000 jäsenen SP:ssa samaa virkaa toimittaa 11 hengen partioneuvosto. Väitänkin, että meidän Pinessä asioista keskustellaan ja päätetään huomattavasti strategisemmalla tasolla kuin PN:ssa. Suurempi koko estää henkilöitymisen ja henkilökohtaiset mielipiteet paremmin.

PN:n puheenjohtajalla on erittäin tärkeä rooli ja suuri vastuu sen määrittelemisessä, millaisia asioita ja miten PN käsittelee. Valitettavasti nykyinen puheenjohtaja ei ole kyennyt tätä valtaa itselleen ottamaan vaan toimii lähinnä teknisenä puheenjohtajana. (Tässäkin vertailussa PäPan nykyinen ja edellinen neuvoston puheenjohtaja voittaa kirkkaasti – huraa J & V! Meidän Pinestä voi syystä olla ylpeä, vaikka toki siinäkin piisaa kehittämistä.)

PNn äänijako on uudistettava niin, että se pohjautuu edelleen jäsenmäärään mutta rationaalisemmin. Nyt neuvokset saavat yhden äänen aina alkavaa 2000 jäsentä kohden. Se tarkoittaa, että esimerkiksi PoSaPalla (satakunta jäsentä) on yhtä paljon ääniä kuin Kymillä, Lapilla ja Etelä-Karjalalla (reilu tuhat jäsentä). Suhdeluku on suunnilleen sama, jos edellämainituilla Kymillä, Lapilla ja E-KP:llä olisi kullakin yhtä paljon ääniä kuin vaikkapa suurimmalla piirillä L-SP:llä. Naurettavaa. Äänimäärän lisäksi neuvosten määrä pitäisi suhteuttaa piirien jäsenmäärään: esimerkiksi yksi neuvos alkavaa 5000 jäsentä kohden. Äänivallattomien varajäsenten läsnäolosta voitaisiin näin luopua.

Säilyttäisin piirihallitusten edustuksen neuvostossa, sillä se takaa ainakin teoriassa valtakunnallisesti tehtyjen linjausten ja päätösten viemisen eteenpäin. Piirinjohdolla on myös paras käsitys käytettävissä olevista resursseista. Nämä piirien edustajat sekä PN:n puheenjohtaja valittaisiin jäsenkokouksessa piirien asettamista ehdokkaista, kuten nykyisinkin.

Heidän lisäkseen PN:oon pitää valita suoralla henkilövaalilla nuoria partiojohtajia (korkeintaan 29-vuotiaita – vai jopa alle 23-vuotiaita?) yhtä monta kuin piirien neuvoksia on yhteensä. Tämä äänestys voitaisiin tehdä sähköisesti ja siinä äänioikeus olisi lippukunnilla. Näillä neuvoksilla olisi käytössään yksi ääni kullakin. He takaisivat kohderyhmän äänen kuulumisen strategisessa päätöksenteossa ja auttaisivat nostamaan PN:ssa käytävän keskustelun aluepolitiikan yläpuolelle. Jotta nämä ”nuorisoneuvokset” edustaisivat todella itseään eikä piiriään, pitää vaalitapaa miettiä tarkasti. Itse en ole asiantuntija, mutta ratkaisu löytyy varmasti.

Suomen Partiolaisten hallitus. Jäsenkokous valitsee puheenjohtajan eli hallituksenmuodostajan, joka tuo esityksensä hallituksen jäseniksi seuraavaan partioneuvostoon. Hallituksen jäseneksi täytyy kuitenkin asettua ehdolle, kuten nykyäänkin. Hallituksenmuodostaja neuvottelee ehdolle asettuneiden kanssa ja muodostaa heistä parhaaksi katsomansa hallitusesityksen. Jollei PN:n enemmistö äänestyksessä valitse tätä hallitusta, annetaan hallituksenmuodostajalle esimerkiksi kaksi viikkoa lisäaikaa koota uusi esitys – jollei tätäkään hyväksytä, suoritetaan uusi hallituksenmuodostajan vaali. Näin päästään SPH:n sisäisestä oppositiosta ja varmistetaan, että hallitus on sitoutunut jäsenkokouksen valitseman puheenjohtajan linjaan ja kykenee toimimaan täysillä ja ryhmänä toimintasuunnitelman ja strategian toteuttamiseksi.

Laajennetuille valiokunnille annetaan ylin valta oman toiminnanalan asioissa. Tarvittaessa asioista äänestetään, ja silloin äänet jakautuvat samoin kuin partioneuvoston piirijäsenillä. Laajennettujen johtajalla eli SPH:n jäsenellä on yksi ääni.

 Miltäs kuulostaa? Haastan erityisesti päpalaiset kommentoimaan ja ehdottamaan parempia malleja. Kirkastustyötä jatketaan isommalla porukalla huhtikuun ja syyskuun neuvostoissa, ja mahdollisista muutoksista päätetään marraskuussa jäsenkokouksessa. Toivon, että mulla ja varaneuvoksillamme on näissä tulevissa keskusteluissa tukenamme mahdollisimman monen päpalaisen, erityisesti lippukuntia suoraan edustavien piirineuvosten, näkemys.