Se parempi suunnistuskartta eli toimintasuunnitelma 2013-2014

Julkaistu: 3.9.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Piirin suunta, strategia, toiminnan suunnittelu | 2 kommenttia

Nyt meillä on mopo. Seuraavaksi haetaan huoltsikalta kartta ja bensaa. Siis toimintasuunnitelma ja budjetti vuosille 2013 ja 2014.

Vuosikellosepät hallitussemmassa Kavalahdessa.

Määränpäähän on selvä: Piirin suunta eli strategia 2011-2014. Sinne päästäksemme meidän on tehtävä laadukkaampaa, näkyvämpää ja avoimempaa partiota kuin ennen. Kysyimme alkuvuodesta lippukunnilta, missä nyt mennään ja mitä ne vielä tarvitsevat, jotta Piirin suunta voisi toteutua täydellisesti. Tulosten perusteella piirineuvosto antoi seuraavien vuosien toiminnalle neljä lähtökohtaa. Niiden saavuttamiseksi piirihallitus on valmistellut raamitosun ja -budun. Tältä se näyttää pidemmän kaavan mukaan selitettynä:

Jokainen 7-22-vuotias päpalainen kuuluu ryhmään, joka toteuttaa oman ikäkautensa aktiviteetteja.

  • Luodaan jokaiselle ikäkaudelle oma vuosikello ja toimintavinkit, joita noudattamalla partio- ohjelma toteutuu. Toimintavinkkejä me tehdään jo nyt. Kun niiden ympärille vielä rakennetaan vuosikello, josta löytyy kuhunkin ikäkauteen kuuluvat tapahtumat ja koulutukset, niin täydellinen partio-ohjelma toteutuksineen on sillä mallinnettu ja melkosen helposti toteutettavissa. Ja kun piirin, EPT:n, Kannuksen, alueiden ja lippukuntien tapahtumat sovitetaan vuosikelloihin, vältetään turhat päällekkäisyydet eikä kukaan tee mitään turhaa.
  • Jokaiseen lippukuntaan nimetään ikäkausivastaava, joka vastaa partio-ohjelman toteutumisesta lippukunnassa ja saa pestiinsä tukea alueelliselta ohjelmaohjaajalta. Tätä kokeiltiin kevyesti jo Sarasteella. Ainakin itse voin savunjohtajana sanoa: toimi! Yhtä lailla lippukunnanjohtajaa helpottanee, kun vastuuta lippukunnan pyörittämisestä voi jakaa kaverille. Näin me myös varmistetaan, että jokaisessa lippukunnassa on ainakin yksi tyyppi, joka tuntee ohjelman perinpohjaisesti ja osaa auttaa ryhmänjohtajia ja luotseja sen toteuttamisessa.
  • Samoajien ja vaeltajien identiteettiä vahvistetaan ja ikäkausien merkitystä nostetaan viestinnän keinoin ja järjestämällä piirin yhteisiä siirtymä- ja päätöstapahtumia. ”Vahvistaa” saattaa olla väärä sana – vain harvalla onnellisella ylipäätään on mitään samoaja- tai vaeltajaidentiteettiä. Siksipä me ryhdytään luomaan sellaista järjestämällä koko piirin kokoisia rok-konsertteja, vaeltajien aloitusillallisia, samoajien juhannusjunia, vaeltajavalmistujaisia… Niin siistejä ja helposti osallistuttavia juttuja, että niistä tulee yhtä odotettuja kuin vanhojentansseista, autokoulusta tai vuosijuhlista.
  • Uudet aluetiimit vastaavat laadukkaan ryhmänohjaajakoulutuksen järjestämisestä. Rokkitakuu. Ettei yksikään ryhmänohjaaja joutuisi tyytymään lirutellen järjestettyyn koulutukseen tai jäämään kokonaan ilman.
  • Kaikki yli 22-vuotiaat lippukunnissa ja piirissä toimivat partiolaiset perehdytetään ja koulutetaan partio-ohjelmaan. Miten me ikinä voidaan tukea laadukkaan ohjelman tekemistä lippukunnissa, jollei edes tiedetä mitä se tarkoittaa? Sen huomasimme jo hallitussemmassa, kun valmistelimme vuosikelloja nenä sinisessä johtajankansiossa kiinni. Onneksi taskut, paussit ja majakat saa aika iisisti haltuun esimerkiksi ottamalla partio-ohjelman luottissemmojen painopisteeksi.
  • Tuotetaan partiotaitovideot koulutuksen ja näkyvyyden tueksi. Toimintavinkit potenssiin kymmenen! Tehdään haastavimmista suorituksista hyvännäköisiä ja palvelevia videoita, joista myös ei-vielä-partiolaiset voivat opetella nuotion kasaamista tai lumiluolan rakentamista. Partiotaitovideot vie meidät marttojen ohi niin että vilahtaa.

Partio on yli 22-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten silmissä halutuin vapaaehtoistyö. Tekijöiden puute ei ole este partio-ohjelman toteuttamiselle lippukunnissa eikä piirissä.

  • Aikuisista ja jäsenhankinnasta vastaavien hallituksen jäsenten valitseminen ja tehtävistä vastaavien ryhmien perustaminen. Tämän uudistuksen tarpeellisuutta avasinkin jo organisaatiomuutoksesta kertovassa postauksessa.
  • Vapaaehtoistyön koordinaattorin palkkaaminen. Samoin tämä liittyy organisaatiouudistukseen ja uusiin tehtäviin. Vapaaehtoistyön koordinaattori toimii jäsenhankinta- ja aikuisministerien työparina.
  • Partioviikon tarjonnan ja mainonnan kohdentaminen aikuisille (2013) ja nuorille (2014). Pyhitetään partioviikon näkyvyys ei-vielä-partiolaisille nuorille ja aikuisille ja lanseerataan alkusyksyyn seikkailuviikko lapsille. Se tarkoittaisi, että näillä viikoilla partio näkyy kaikkialla: kaduilla, mediassa, kouluissa, työpaikoilla, tempauksina, seminaareina ja niin edelleen. Vuokrataan Kampista viikoksi pop up -kolo, jossa työntekijät päivystävät aamusta iltaan ja jossa luottikset kouluttavat partiotaitoja suunnistuksesta trangiapizzan tekoon ja ihmisten ryhmäyttämisestä projektin johtamiseen. Näytetään pääkaupunkiseutulaisille, kuinka monipuolisesti partiossa pääsee tekemään ja oppimaan uutta!
  • Jokaisesta piirin ja lippukunnan pestistä luodaan selkeä kuvaus. Sama kuin ohjelman kanssa: Miten me voidaan kuvitellakaan onnistuvamme pesteissämme ja tekevämme oikeita asioita oikealla tavalla, jollei näitä ole mitenkään määritetty? Pannaan siis hommat selkeästi paperille, niin uusienkin kavereiden on helppo päästä heti kärryille.
  • Syksyn seikkailuviikon yhteydessä toteutetaan tv- ja printtimediakampanjat ja partioviikon yhteydessä radiomainoskampanja. Partion on näyttävä ja kuuluttava siellä, missä harrastusta tai vapaaehtoistyötä (edes salaisesti) ovat. Eli Fingerporin ja taloussivujen välissä, Salkkareiden ja Urheiluruudun katkolla.
  • Järjestetään Kuukauden hyvä työ -haastekampanja. Viimetalvinen Operaatio Lumilapio oli mahtava esimerkki siitä, kuinka ihmiset haluavat tehdä yhdessä hyvää. Auttaa ja palvella sopii ajatuksena tähän aikaan superhyvin, vaikkei se enää virallinen ihanne olekaan. Otetaan siitä kaikki irti! Käynnistetään näkyvä kampanja, jossa haastetaan partiolaiset ja ei-vielä-partiolaiset tekemään kerran kuukaudessa hyviä töitä. Haravoidaan kaupungin puistot puhtaiksi, tyhjennetään vanhainkodit mummoista ja papoista ja kärrätään ne ulos kävelylle, kerätään vaatteita vastaanottokeskuksiin, mitä vaan. Mikä parasta, avaamalla kampanja ihan kaikille kaupunkilaisille me pystytään vastaamaan myös seuraavaan tavoitteeseen, joka kuuluu näin:

Partio tarjoaa eri-ikäisille ja eri taustoista tuleville pääkaupunkiseutulaisille avoimia kohtaamispaikkoja.

  • Järjestetään partioviikko pääkaupunkiseudun esikouluissa. Kaikkia pyöriä ei tarvitse keksiä uudestaan. Tänä keväänä eskarikamppis tavoitti neljäsosan koko ikäluokasta ja sai poikkeuksetta kehuja niin päiväkodeilta, lapsilta kuin vanhemmilta. Seuraavina vuosina tehdään vielä isommin!
  • Luodaan erilaisia tapoja ottaa EVP mukaan partiotoimintaan. Rekrytavoista tärkein ja – sori – partiomaisin: avataan suu ja pyydetään kaverit mukaan. Sitä helpottamaan me voidaan luoda ystävänpäiväkamppiksia, tuoda partiotaitokisat kaupunkiin ja tehdä niistä kunnon ekstremeä, mahdollistaa ei-vielä-partiolaisten osallistuminen kaikkiin tapahtumiimme ja sitä rataa.
  • Partion näkyvyys pääkaupunkiseudulla kohdennetaan kahdelle viikolle: partioviikolle (aikuiset & nuoret) ja seikkailuviikolle (sudenpennut & seikkailijat). Tää on se pop up -kolo! Ja Retkipäivä!
  • Järjestetään kesällä 2013 ala-asteikäisille päiväleirejä ympäri pääkaupunkiseudun. Keillä on paras leiriosaaminen? Keillä on lasten kanssa tekemään tottuneita nuoria, jotka tarvitsevat kesätöitä? Ketkä toimivat jo kaikissa kaupunginosissa ympäri pääkaupunkiseudun? Meillä on! Järjestetään siis alkukesästä paikallisia päiväleirejä, joille lapset pääset hurjastelemaan ja viihtymään virka-ajaksi, kun vanhempien loma ei ole vielä alkanut. Projektikoordinaattori pyörittää hommaa toimistolla, partiolaisia palkataan leirinjohtajiksi ja -vetäjiksi. Jos onnistutaan saamaan hankkeelle ulkopuolista rahoitusta, voidaan tästä tehdä myös aidosti kaikille pääkaupunkiseudun lapsille mahdollinen kesänviettotapa. Päiväleirien ohjelma tehdään samoin kuin eskarien partioviikossa: valmiilla paketilla varmistetaan laadukas sisältö kaikilla niillä kymmenillä leireillä.
  • Kartoitetaan kaikille avoimen partiokeskuksen hankkimisen ja rahoituksen mahdollisuuksia. Tähän tyyliin.
  • Toteutetaan kaikille avoin ja osallistava Retkipäivä partioviikolla. Retkipäivä on Ravintolapäivän 3D-versio: kuka tahansa voi järjestää retken, jolle kuka tahansa voi osallistua. Se voi olla Olarinmäen Samoojien järkkäämä laavuyö Kattiksella, Koukkaajien purjehdus Pihlajasaareen tai Viikin Vesikoiden linturetki Lammassaareen. Se voi olla Pirren romanttinen sinkkupiknik Töölönlahdella, Pekan ramboretki Sipoonkorpeen tai Kaken kakkumatka Etelä-Helsingin konditorioihin. Yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen tekee Retkipäivän konseptista partiota, vaikka kaikki järjestävät eivät partiolaisia olisikaan. Miettikääpä vaan sitä huhtikuun viikonloppua, kun koko pääkaupunkiseutu löytöretkeilee!

Jokainen alue toimii aktiivisena alustana lippukuntien yhteiselle tekemiselle.

  • Perustetaan alue-, koulutus- ja ohjelmaohjaajien muodostamia aluetiimejä, jotka varmistavat partio-ohjelman toteutumisen lippukunnissa. (Tsekkaa organisaatiopostaus!)
  • Ohjataan kaupunkityöntekijöiden työaikaa lähemmäs lippukuntia. Lippukuntatyöntekijät toimivat yhdessä aluetiimin kanssa. (Sama!)
  • Toteutetaan ikäkausitapahtumia lippukuntien sijasta alueittain. Sillä sinisellä ohjelmaraamatulla voi heittää sorsaa, jos vain oikea ohjelma saadaan toteutettua helpommin jollakin muulla kuin mallinmukaisella tavalla. Koska alueissa on voimaa enemmän kuin yksittäisessä lippukunnassa, miksei joidenkin ikäkausitapahtumien järjestelyvastuita siirrettäisi systemaattisesti alueiden yhteisvastuulle. Samalla tutustutaan uusiin tyyppeihin, ihastutaan, keksitään lisää yhdessä tekemisen tapoja ja opitaan toisilta vielä parempia käytäntöjä kuin kotilippukunnassa on.
  • Tuetaan materiaalilla ja koulutuksella paikallista partiomarkkinointia. Tänä vuonna ollaan jo tuotettu enemmän markkinointimateriaalia kuin koskaan – ja lippukunnat ovat myös käyttäneet sitä enemmän kuin koskaan. Meidän teltat, banderollit, liput ja laput, jaettavat laastarit ja heijastimet näkyvät pääkaupunkiseudun turuilla ja toreilla harva se viikonloppu. Sellaista lisää!

Lämpeettekö näille? Mitä puuttuu?

Jo startista edellä muita – PäPan uusi organisaatio

Julkaistu: 30.8.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): piirihallitus, Piirin suunta, strategia, toiminnan suunnittelu, unelmia & visioita | 3 kommenttia

Täältäpä pesee, syksyn kolmesta suuresta ensimmäinen: organisaatiouudistus. Aloitetaan se hyppäämällä mopon satulaan.

Selkeämpi tiekartta eli toimintasuunnitelma 2013-2014 – check. Täysi bensatankki eli vakaa talous – check. Ne ovat mainio alku, mutta eivät vielä riitä, jos mopolla tahtoo valloittaa uusia maastoja ja ottaa kyytiin entistä enemmän matkustajia. Siksi itse kulkupeliäkin on rukattava. Ei vaihdeta mopoa kokonaan uuteen malliin, mutta hankitaan lisäosia, putsataan vanhoja ja viritetään kone huippuunsa.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä PäPassa on muutama selvästi erottuva iso ongelma, jotka haluamme ratkaista seuraavien kahden vuoden aikana. Ja ratkaisemisella tarkoitan sitä, että aletaan heti ensimmäisten piirustusten valmistuttua rakentamaan ja kokeilemaan – en sitä, että vuodet 2013-2014 käytettäisiin mopokaupoissa kiertelyyn. Nyt lippukuntien tarpeet ja piirin tarjooma eivät kohtaa tarpeeksi hyvin, uusia jäseniä ei tule riittävästi, pestit tuntuvat liian suurilta ja kaikesta tästä seuraa se, ettei partio-ohjelmaa voida toteuttaa lippukunnissa. Oman napamme lisäksi meidän täytyy katsoa myös ulospäin: partio on jäänyt monesta jälkeen ja kilpailu kiristyy koko ajan. Meidän on ryhdyttävä mainostamaan toimintaamme systemaattisemmin, huolehtimaan vapaaehtoistyöntekijöistämme yhtenäisemmin ja otettava voimakkaammin itsellemme se paikka, joka meille yhteiskunnallisena vaikuttajana ja nuorten edunvalvojana kuuluu. Eikä olisi yhtään pahitteeksi, jos kaikki tämä saisi myös partion arvostuksen pompsahtamaan ylös.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin: Huoli pois. Partio itsessään ei muutu. Ohjelma, koulutus, arvopohja, brändi – kaikki nämä säilyvät ihan ennallaan, eikä niiden päivittäminen millään lailla piirien oikeuksiin kuulukaan. Mutta olen satavarma siitä, että voimme luoda niiden jalkauttamiseen ja toteuttamiseen paljon nykyistä paremmat kanavat ja keinot.

Aloitetaan lippukuntien palvelemisesta. Tällä hetkellä sitä tekevät lähinnä alueohjaajat, jotka eivät pahimmassa tapauksessa ehdi muuta kuin toimia viestinviejänä piirin ja lippukuntien välillä. Uudessa mallissa AO:t korvattaisiin kokonaisella aluetiimillä, johon kuuluisi kahden alueohjaajan lisäksi alueellinen ohjelmaohjaaja ja alueellinen koulutusohjaaja. Tämän tiimin tehtävänä on yksinkertaisesti tukea aluetta partio-ohjelman toteuttamisessa ja varmistaa, että se saa piiriltä kaikki tarvitsemansa palvelut. Alueet tarpeineen ovat niin erilaisia, että yhtäällä aluetiimin työ voi olla seikkailijapelin järjestämistä kädet kurassa, toisaalla johtajien kouluttamista tai ihan vain alueen lippukuntien potkimista oikeisiin hommiin.

Toinen aluetiimin alueohjaajista koordinoisi nimenomaan alueellista yhteistyötä ja toimisi aluetiimin vetäjänä. Toisen vastuulla taas olisi lippukunnanjohtajien tukeminen. Samalla päästäisiin eroon lpkj-pullonkaulasta, kun sekä alueellisella ohjelmaohjaajalla että alueellisella koulutusohjaajalla olisi omat vastinparinsa lippukunnassa: ikäkausivastaava ja koulutusvastaava.

Ja vaikka me luottikset ollaankin hirveän hyviä ja tämän liikkeen perusta, täytyy tärkeimmät toiminnot mun mielestä taata työntekijöiden panoksella. Enkä keksi, mikä muu olisi meille niin tärkeää kuin lippukuntien toiminnan tukeminen ja lippukuntien palveleminen. Siispä lippukuntatyöntekijöiden (nyk. kaupunkityöntekijöiden) työpanosta suunnataan selvästi enemmän lippukuntien suoraan tukemiseen. Työntekijä toimisi näin tiiviissä yhteistyössä aluetiimien kanssa ja olisi lippukunnille ensisijainen, aktiivinen kontakti piiriin.

Kuvasta puuttuvat vielä piirineuvokset, jotka hekin käyvät aluetapaamisissa ja käyttävät lippukuntien ääntä Pinessä. Koska aluetiimi keskittyy nimenomaan alueeseen ja sen lippukuntiin, voisi pineille jatkossa siirtää enemmän piiri-lippukunnat-piiri-vuorovaikutusta.

Sitten piirihallitukseen. Aluetiimien perustaminen tarkoittaisi tietysti sitä, että alue-, ohjelma- ja koulutustoiminnanalat ryhtyvät tekemään tiivimpää yhteistyötä. Olen kutsunut tätä komboa superministeriöksi, koska sellainenhan se on – miten muutenkaan voisi nimittää porukkaa, jonka tehtävänä on vaatimattomasti varmistaa, että partio-ohjelma toteutuu lippukunnissa. Ohjelmasta vastaisi edelleen kaksi ministeriä, joista ohjaavan ohjelmaministerin salkkuun kuuluisi ikäkausitoiminta ja alueelliset ohjelmaohjaajat ja täydentävän ohjelmaministerin salkkuun taitotoimikunnat, projektit ja kehityshankkeet.

Toisessa ministeriryhmässä olisi se porukka, joka katsoo enemmän partion ulkopuolelle ja varmistaa, että lippukunnilla on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja että partio tunnetaan pääkaupunkiseudulla. Uusina salkkuina tähän sakkiin ja hallitukseen nousisivat jäsenhankinnasta, toimintaympäristöstä ja aikuisista vastaavat ministerit.

Jäsenhankintaministeri tekisi paljolti sitä, mitä kasvuhankkeeseen nyt kuuluu. Mainontaa, näkyvyystempauksia, yhteistyöhankkeita, monikulttuuristen lasten ja nuorten rekryä… Hän ryhmineen vastaisi siis siitä, että partio näkyy oikeissa paikoissa ja tilanteissa pääkaupunkiseudulla ja että osaamme myydä partiota erilaisia kohderyhmiä kiinnostavissa paketeissa. Jotta partio säilyisi elinvoimaisena, jäsenhankinnasta on tehtävä jatkuva prosessi eikä mikään yksittäinen projekti.

Aikuisministeri ei ole luottisministeri, vaan hänen vastuulleen kuuluisivat kaikki pääkaupunkiseudulla – siis myös lippukunnissa – toimivat aikuiset partiolaiset. Ministeri ryhmineen vastaisi aikuisten pestaamisen, riittävän koulutuksen ja tukemisen, kiittämisen ja motivoinnin yhtenäistämisestä. He eivät toimisi suoraan jokaisen parintuhannen aikuisen kanssa, vaan enemmänkin tukisivat johtajia johtamaan ihmisiään paremmin. Aikuisministeri ei järjestä pelkästään kivakivaa, vaan varmistaa, että aikuinen pysyy partiopolullaan pystyssä ja kokee sen tarpeeksi mielekkääksi ja palkitsevaksi.

Toimintaympäristöministeriö rakentuisi osittain nykyisen talousryhmän päälle. Talouden johtaminen ja suunnittelu siirretään suoraan puheenjohtajasalkkuun, minne se luontevasti kuuluukin. Toimintaympäristöryhmä keskittyisi nimensä mukaisesti toimintaympäristöömme vaikuttamiseen: sen tavoitteena olisi esimerkiksi PäPan kiinteistöstrategian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen sekä edunvalvonnan tavoitteiden toteuttaminen. Kaavoitusvaikuttaminen, Muutoksentekijät, luottissemmat, ansiomerkit ja esimerkiksi vaalipaneelit ovat esimerkkejä toimintaympäristösalkun sisällöstä.

Viestintä säilyisi tämän ministeriryhmän salkuista eniten ennallaan. Kun mainonta siirtyisi kokonaan jäsenhankintaministerin vastuulle, pystyttäisiin viestintäryhmässä keskittymään vain sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä lippukuntien viestintäkoulutukseen. Tällä hetkellä sinne tänne levittäytynyt verkkopuoli siirtyisi myös kokonaisuudessaan viestinnän alle.

Ja sokerina pohjalla: Kun tällä hetkellä puheenjohtajien satasella sekalaisia -salkussa majailevat kasvu, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, edunvalvonta ynnä muut saataisiin jaettua loogisesti toiminnanaloille, voisivat puheenjohtajat keskittyä toiminnan ja talouden johtamiseen sekä ministerien ohjaamiseen ja tukemiseen. Kuten tuossa kuvassa näkyy, ajatuksena oli sekin, että toinen puheenjohtajista voisi johtaa superministeriötä ja toinen ”nopean toiminnan joukkoja”. Näin esimerkiksi hallituksen yhteistä aikaa voitaisiin tarvittaessa käyttää kahteen eri keskusteluun.

Postaus on jo yhtä pitkä kuin kasitie, mutta toimisto on vielä käsittelemättä. Käykää hakemassa lasi mehua tai vetäkää vaikka kierros matoleikkiä välissä, niin jaksatte loppuun asti!

Koska työntekijät ja ministerit ryhmineen toimivat niin tiiviisti yhdessä, täytyy sama uusjako ulottaa tietysti myös Partioasemalle. Työntekijät jaettaisiin siis piirihallituksen esityksen mukaisesti kahteen toiminnalliseen tiimiin ja tukipalveluihin (talous, kiinteistöt, toimistopalvelut). Ja koska viidentoista hengen esimieheys on yksinkertaisesti järkevää jakaa useammalle tyypille, tulisi kummallekin tiimille oma esimiehensä. Ylläolevasta, alustavasta mallista näkyy ajateltu jako. Uutuutena ovat jo aiemmin mainitut lippukuntatyöntekijät (nyk. kaupunkityöntekijät) ja vapaaehtoistyön koordinaattori. Jälkimmäinen tulisi tekemään työtä lähinnä jäsenhankinta- ja aikuisministeriöiden kanssa.

Että sellaista.

Ja miten tästä eteenpäin? Piirihallitus on lähettänyt ylläolevan esityksen Pinelle, joka käsittelee sitä kokouksessaan reilun viikon päästä. Syyskuussa keskitytään pestikuvauksiin ja tehtävänjakoihin sekä luottisten että toimiston osalta. Samalla luodaan toimintasuunnitelmat vuosille 2013-2014. Jos hyvin käy, marraskuun piirineuvosto valitsee yllä olevan kuvan mukaisen hallituksen ja toimisto järjestäytyy uudelleen vuoden loppuun mennessä. Ja 1.1.2013: mopolla mennään! Kohti parempaa partiota ja entistä toimivampaa piiriä.

Miltä kuulostaa?

Syksyn kolme suurta

Julkaistu: 14.8.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Piirin suunta, toiminnan suunnittelu | 2 kommenttia

Emmä jaksa. Ei se kuitenkaan onnistu. Ihan sama.

– – – kesäloma – – –

Jee saan tehdä! Onpa siistiä! Tästä tulee niin parasta.

Loppukeväästä vähän väsytti, mutta tällaisen muutoksen sai aikaan loistavan hyvä Saraste, partiohiljainen heinäkuu ja aika monta laiturinnokassa, puistonurmikolla tai rantakalliolla loikoiltua tuntia. Nyt jaksaa taas sykkiä. Ja pitääkin, sillä loppuvuoteen mahtuu ämpäreittäin kiinnostavia juttuja, jotka vaativat kovasti työtä: toimintasuunnitelman 2013-2014 tekeminen, mahdollinen organisaatiouudistus, kunnallisvaalit, Helmi 2013 -leirin valmistelut, PäPan ja SP:n vaalit, jäsenkokous ja siihen päälle vielä tavalliset semmat, retket, kokoukset ja kisat. Samalla jännätään sitä, ovatko meidän kasvutoimenpiteet purreet: seisooko kolojen ovilla jono eskarikampanjan ja kotiin lähetetyn Hepun innostamia sudareita ja Sarasteen houkuttelemia aikuisia. Kuukauden päästä se jo tiedetään!

Kuten kesäkirjeessäni kirjoitin, ensi vuoden alussa Pääkaupunkiseudun Partiolaiset näyttänee hiukan erilaiselta puljulta kuin nyt. Jos kaikki menee hyvin, olemme löytäneet – ja ottaneet käyttöön – ratkaisut tekijä- ja osallistujapulaan, liian raskaisiin pesteihin ja siihen, ettei partio-ohjelma toteudu etenkään vanhempien ikäkausien kohdalla. Se ratkaisu koostuu kolmesta suuresta palikasta: toimintasuunnitelmasta, organisaatiouudistuksesta ja johtamisen parantamisesta. Kirjoitan näistä kaikista pian omat tekstinsä, jotta pääsette kysymään, kyseenalaistamaan ja vaikuttamaan.

Olkoon tämä partiosyksy tähänastisten ykkönen. Se sai arvoisensa alun eilen, kun Espoon Kalajärvelle perustettiin kasvusuunnitelman mukaisesti uusi lippukunta, Pohjois-Espoon Kalahaukat. Mahtavaa, kiitos ja tervetuloa!

 

Terveisiä tulevaisuustehtaalta eli kesäkuinen kirje PäPan luottiksille

Julkaistu: 14.8.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): kasvu, luottikset, Piirin suunta, toiminnan suunnittelu | 2 kommenttia

Sanon kuin Jutta U: Aivan aluksi haluan kiittää just sua, joka teet maailman parhaasta harrastuksesta totta pääkaupunkiseudulla. Se ei ole ihan vähän. Kiitos.

Ennen kuin laukataan ansaitulle kesätauolle ja Sarasteen riemuihin, kerron teille syksyn partiomeiningeistä merkittävimmästä: toimintasuunnitelman tekemisestä.

(Jo vain, se on se A5-läpyskä, jota kaikki eivät ole tähänkään asti vaivautuneet toteuttamaan, saati lukemaan. Siksi nyt tehdään toisin.)

 

Lue siis tämä, jätä ajatus hautumaan syvälle takaraivon uumeniin ja kaiva se esiin, kun palaat taas Partioaseman tuoleille keikkumaan.

 

Pine antoi meille neljä lähtökohtaa, joiden kautta olemme lähteneet toteuttamaan Piirin suuntaa eli strategiaa 2011-2014. Ne ovat:

* Jokainen 7-22-vuotias päpalainen kuuluu ryhmään, joka toteuttaa oman ikäkautensa ohjelmaa.

* Partio on yli 22-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten silmissä haluttavin vapaaehtoistyö. Tekijöiden puute ei ole este partio-ohjelman toteuttamiselle lippukunnissa eikä piirissä.

* Partio tarjoaa eri-ikäisille ja eri taustoista tuleville pääkaupunkiseutulaisille avoimia kohtaamispaikkoja.

* Jokainen alue toimii aktiivisena alustana lippukuntien yhteiselle tekemiselle.

 

Nämä tavoitteet ovat superhyviä ja täysin toteutettavissa. Tarvitaan vain konkreettisia tekoja ja niille tekijät. Eli sinua, minua, hyviä ideoita, paljon energiaa, vielä enemmän tahtoa ja jonkin verran rahaa oikein käytettynä.

 

Toiminnan suunnittelu etenee tästä syksyyn niin, että Sarasteella kuuntelemme lippukuntien ajatuksia, toiveita ja tarpeita. Tätä ja erityisesti kasvun tukemista tarjoaa leirillä Kasvukiska, jota pyörittävät toimiston tyyppien lisäksi kasvu-, alue- ja EVP-luottikset. Lippukuntien, piirineuvoston ja ryhmien keväisen ja kesäisen työstön pohjalta paukautamme sitten elokuun lopun hallitussemmassa toimintasuunnnitelman rungon ja tapahtumakalenterin kasaan. Nämä toiminnan ja talouden raamit viedään syyskuun alun Pinelle hyväksyttäviksi. Samana viikonloppuna syyssemmassa toimikunnat tekevät omat toimintasuunnitelmansa ministerien ja ryhmien ohjauksessa. Lopullisen tosun hyväksyy marraskuun Pine.

 

Ai mikä on toisin? Tärkeintä on se, että toimintasuunnitelma tehdään lippukuntien ehdoilla. Keskitymme 2013-2014 tekemään vain niitä juttuja, jotka hyödyttävät lippukuntaa ja vastaavat Pineen antamiin lähtökohtiin. Tosua valmistellaan niin avoimesti, että lippukunnilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen ja toisaalta miettiä omaa toimintaansa sen pohjalta. Meillä on ollut ajatus vuosikelloista tai ”tarjoiluehdotuksista”, joissa kuvataan ikäkausittain, miten täysipainoinen partio-ohjelma on mahdollista toteuttaa. Lippukuntakin saisi oman vuosikellonsa. Ohjelman tukeminen ja järjestäminen saadaan näin myös jaettua fiksummin lippukunnan, alueen, kaupungin ja piirin harteille.

 

Jo kaiken tähänastisen keskustelun perusteella uskon, että ensi vuonna meillä on vähän erilainen PäPa kuin nyt on. Toimiston ja luottisten – erityisesti piirihallituksen – tehtäviä on järjestettävä uudelleen, jotta pystymme oikeasti palvelemaan lippukuntia parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi olemme jääneet jälkeen monessa partion ”ulkopuolisessa” asiassa, jotka on nyt pantava kuntoon. Esimerkiksi markkinointia, muidenkin vapaaehtoisten kuin piiriluottisten tukemista ja kaupunkisuunnitteluun vaikuttamista emme voi jättää enää tekemättä, se on fakta. Emme voi olla visiomme mukaisesti ”pääkaupunkiseudun merkittävin nuorisojärjestö”, jos käperrymme vain itseemme, järjestelemme kursseja ja tapahtumia itsellemme tai piittaamme vain omista asioistamme. Eikä partiossa ole todellakaan mitään vikaa – meidän on vain opittava myymään sitä erilaisissa kääreissä ja eri tavalla erilaisille ihmisille.

 

Muistetaan myös, että mahdollisia uudistuksia ei missään nimessä tehdä pelkästä uudistamisen ilosta vaan siksi, että saisimme tehtyä partiosta paremman sekä osallistujille että tekijöille. Näen, että meillä on kolme isoa ongelmaa:

jäsenmäärämme laskee,

lippukunnissamme on huonoa ohjelmaa,

pestimme eivät ole tavallisen ihmisen kokoisia.

 

Ja nämä ongelmat ratkoaksemme ja kunnianhimoiset tavoitteet täyttääksemme meidän täytyy tehdä muutoksia organisaatioon ja sen toimintatapoihin.

 

Ongelmat ovat synkkiä, mutta huolesta ei silti kannata kupsahtaa – meillähän on Suomen parhaat lippukunnat, luottikset ja työntekijät! Tällä porukalla me pystytään ihan mihin tahansa, jos vain halutaan. Kasvuhanke on näyttänyt, että ottamalla oikeasti yhteisen suunnan, tavoittelemalla sitä konkreettisilla teoilla ja ennen kaikkea tekemällä yhdessä isotkin tavoitteet voidaan kyllä saavuttaa. Kaikki meidän kasvuteot tähtäävät syksyllä aloittaviin uusiin partiolaisiin, mutta jo nyt PäPan jäsenmäärän lasku ollaan onnistuttu käytännössä katkaisemaan. 31.7.2012 meillä oli 8808 jäsentä – yli 400 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt päpalaisia on 8750. Ei nousua, mutta vertailu muihin suuriin piireihin kertoo paljon. Sekä Hämeessä että L-SP:ssa jäsenmäärä on laskenut noin 500 viime vuodesta. Olen satavarma, että ilman kasvua ja Sarastetta me oltaisiin samoissa lukemissa.

 

Syksyllä jatketaan – kohti kymppitonnia ja sen yli!

Mitä jos kaikki pääkaupunkiseudun seikkailijat menis tänään suunnistamaan?

Julkaistu: 4.3.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): Piirin suunta, strategia, toiminnan suunnittelu, unelmia & visioita | 1 kommentti

Lempivuodenaikani kevät! Siis ne ekat aurinkokuukaudet, kun kaupoissa on ihania kevätkenkiä ja partsassa käynnistellään seuraavien vuosien toiminnan suunnittelua. Melkein kaikki jälkimmäisestä aiheesta käymäni keskustelut ovat päätyneet samaan ajatukseen: kunpa kaikissa lippukunnissa olisi hyvää, partiokasvatuksen mukaista ohjelmaa jokaiselle ikäkaudelle. Ja kunpa johtajia olisi tarpeeksi ja kunpa ne kaikki olisivat koulutettuja tehtäviinsä ja kunpa lippukunnat ymmärtäisivät lähettää lapsensa piirin tapahtumiin kun ne on oikeesti hyviä jajajaja.

Mutku eihän lippukuntia voi käskeä tekemään mitään.

Sitten mietin: mitä jos me tehtäisiinkin kaikille PäPan lippukunnille yhteinen toimintasuunnitelma 2013-2014? Kaikille ikäkausille omansa. Sillä taattaisiin ohjelman laatu ja monipuolisuus. Kaikenkokoisiin tapahtumiin tulisi osallistujia, kun se olisi automaattisesti osa kunkin ikäkauden ohjelmaa. Tapahtumien järjestämisen työnjako tehtäisiin kerralla selväksi: tämän tekee piiri, tämän alue ja tämän lippukunta. Partion näkyminen pääkaupunkiseudulla olisi taattu, kun voitaisiin mainostaa vaikka sitä viikkoa, jona kaikki piirin samoajat tekevät palvelutempauksen Operaatio Lumilapion hengessä. Yhteisiä tapahtumia olisi helppo suunnitella, kun kaikki osallistujat olisivat enemmän samalla viivalla: sudarikisoihin tulijat olisivat jo kaikki suorittaneet ne ja ne jäljet. Merkitkin loppuisivat partiokaupoista, kun suorituksia ropsahtelisi niin runsaasti.

Tottakai lippukunnilla olisi edelleen soveltamisen varaa. Joku voi opettaa karttamerkkejä muistipelillä, toinen metsässä ja kolmas karttoja piirtämällä. Yhteisen toimintasuunnitelman mukaisiin vaeltajaprojekteihin osallistuminen ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä perinteistä vaeltajakastetta voisi enää järjestää.

Ensi syksyksi meidän ohjelmaryhmä julkaisee jo valmiit kokousvinkit kaikille ikäkausille. Kaikkien lippukuntien yhteinen toimintasuunnitelma olisi harppaus niistä eteenpäin. Kaiken muun hyvän lisäksi se helpottaisi uusien johtajien rekrytoimista ja heidän alkumetrejään ryhmänjohtajina.

Miltä kuulostaa? Jee vai höpsis?