Jo startista edellä muita – PäPan uusi organisaatio

Täältäpä pesee, syksyn kolmesta suuresta ensimmäinen: organisaatiouudistus. Aloitetaan se hyppäämällä mopon satulaan.

Selkeämpi tiekartta eli toimintasuunnitelma 2013-2014 – check. Täysi bensatankki eli vakaa talous – check. Ne ovat mainio alku, mutta eivät vielä riitä, jos mopolla tahtoo valloittaa uusia maastoja ja ottaa kyytiin entistä enemmän matkustajia. Siksi itse kulkupeliäkin on rukattava. Ei vaihdeta mopoa kokonaan uuteen malliin, mutta hankitaan lisäosia, putsataan vanhoja ja viritetään kone huippuunsa.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä PäPassa on muutama selvästi erottuva iso ongelma, jotka haluamme ratkaista seuraavien kahden vuoden aikana. Ja ratkaisemisella tarkoitan sitä, että aletaan heti ensimmäisten piirustusten valmistuttua rakentamaan ja kokeilemaan – en sitä, että vuodet 2013-2014 käytettäisiin mopokaupoissa kiertelyyn. Nyt lippukuntien tarpeet ja piirin tarjooma eivät kohtaa tarpeeksi hyvin, uusia jäseniä ei tule riittävästi, pestit tuntuvat liian suurilta ja kaikesta tästä seuraa se, ettei partio-ohjelmaa voida toteuttaa lippukunnissa. Oman napamme lisäksi meidän täytyy katsoa myös ulospäin: partio on jäänyt monesta jälkeen ja kilpailu kiristyy koko ajan. Meidän on ryhdyttävä mainostamaan toimintaamme systemaattisemmin, huolehtimaan vapaaehtoistyöntekijöistämme yhtenäisemmin ja otettava voimakkaammin itsellemme se paikka, joka meille yhteiskunnallisena vaikuttajana ja nuorten edunvalvojana kuuluu. Eikä olisi yhtään pahitteeksi, jos kaikki tämä saisi myös partion arvostuksen pompsahtamaan ylös.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Ensinnäkin: Huoli pois. Partio itsessään ei muutu. Ohjelma, koulutus, arvopohja, brändi – kaikki nämä säilyvät ihan ennallaan, eikä niiden päivittäminen millään lailla piirien oikeuksiin kuulukaan. Mutta olen satavarma siitä, että voimme luoda niiden jalkauttamiseen ja toteuttamiseen paljon nykyistä paremmat kanavat ja keinot.

Aloitetaan lippukuntien palvelemisesta. Tällä hetkellä sitä tekevät lähinnä alueohjaajat, jotka eivät pahimmassa tapauksessa ehdi muuta kuin toimia viestinviejänä piirin ja lippukuntien välillä. Uudessa mallissa AO:t korvattaisiin kokonaisella aluetiimillä, johon kuuluisi kahden alueohjaajan lisäksi alueellinen ohjelmaohjaaja ja alueellinen koulutusohjaaja. Tämän tiimin tehtävänä on yksinkertaisesti tukea aluetta partio-ohjelman toteuttamisessa ja varmistaa, että se saa piiriltä kaikki tarvitsemansa palvelut. Alueet tarpeineen ovat niin erilaisia, että yhtäällä aluetiimin työ voi olla seikkailijapelin järjestämistä kädet kurassa, toisaalla johtajien kouluttamista tai ihan vain alueen lippukuntien potkimista oikeisiin hommiin.

Toinen aluetiimin alueohjaajista koordinoisi nimenomaan alueellista yhteistyötä ja toimisi aluetiimin vetäjänä. Toisen vastuulla taas olisi lippukunnanjohtajien tukeminen. Samalla päästäisiin eroon lpkj-pullonkaulasta, kun sekä alueellisella ohjelmaohjaajalla että alueellisella koulutusohjaajalla olisi omat vastinparinsa lippukunnassa: ikäkausivastaava ja koulutusvastaava.

Ja vaikka me luottikset ollaankin hirveän hyviä ja tämän liikkeen perusta, täytyy tärkeimmät toiminnot mun mielestä taata työntekijöiden panoksella. Enkä keksi, mikä muu olisi meille niin tärkeää kuin lippukuntien toiminnan tukeminen ja lippukuntien palveleminen. Siispä lippukuntatyöntekijöiden (nyk. kaupunkityöntekijöiden) työpanosta suunnataan selvästi enemmän lippukuntien suoraan tukemiseen. Työntekijä toimisi näin tiiviissä yhteistyössä aluetiimien kanssa ja olisi lippukunnille ensisijainen, aktiivinen kontakti piiriin.

Kuvasta puuttuvat vielä piirineuvokset, jotka hekin käyvät aluetapaamisissa ja käyttävät lippukuntien ääntä Pinessä. Koska aluetiimi keskittyy nimenomaan alueeseen ja sen lippukuntiin, voisi pineille jatkossa siirtää enemmän piiri-lippukunnat-piiri-vuorovaikutusta.

Sitten piirihallitukseen. Aluetiimien perustaminen tarkoittaisi tietysti sitä, että alue-, ohjelma- ja koulutustoiminnanalat ryhtyvät tekemään tiivimpää yhteistyötä. Olen kutsunut tätä komboa superministeriöksi, koska sellainenhan se on – miten muutenkaan voisi nimittää porukkaa, jonka tehtävänä on vaatimattomasti varmistaa, että partio-ohjelma toteutuu lippukunnissa. Ohjelmasta vastaisi edelleen kaksi ministeriä, joista ohjaavan ohjelmaministerin salkkuun kuuluisi ikäkausitoiminta ja alueelliset ohjelmaohjaajat ja täydentävän ohjelmaministerin salkkuun taitotoimikunnat, projektit ja kehityshankkeet.

Toisessa ministeriryhmässä olisi se porukka, joka katsoo enemmän partion ulkopuolelle ja varmistaa, että lippukunnilla on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja että partio tunnetaan pääkaupunkiseudulla. Uusina salkkuina tähän sakkiin ja hallitukseen nousisivat jäsenhankinnasta, toimintaympäristöstä ja aikuisista vastaavat ministerit.

Jäsenhankintaministeri tekisi paljolti sitä, mitä kasvuhankkeeseen nyt kuuluu. Mainontaa, näkyvyystempauksia, yhteistyöhankkeita, monikulttuuristen lasten ja nuorten rekryä… Hän ryhmineen vastaisi siis siitä, että partio näkyy oikeissa paikoissa ja tilanteissa pääkaupunkiseudulla ja että osaamme myydä partiota erilaisia kohderyhmiä kiinnostavissa paketeissa. Jotta partio säilyisi elinvoimaisena, jäsenhankinnasta on tehtävä jatkuva prosessi eikä mikään yksittäinen projekti.

Aikuisministeri ei ole luottisministeri, vaan hänen vastuulleen kuuluisivat kaikki pääkaupunkiseudulla – siis myös lippukunnissa – toimivat aikuiset partiolaiset. Ministeri ryhmineen vastaisi aikuisten pestaamisen, riittävän koulutuksen ja tukemisen, kiittämisen ja motivoinnin yhtenäistämisestä. He eivät toimisi suoraan jokaisen parintuhannen aikuisen kanssa, vaan enemmänkin tukisivat johtajia johtamaan ihmisiään paremmin. Aikuisministeri ei järjestä pelkästään kivakivaa, vaan varmistaa, että aikuinen pysyy partiopolullaan pystyssä ja kokee sen tarpeeksi mielekkääksi ja palkitsevaksi.

Toimintaympäristöministeriö rakentuisi osittain nykyisen talousryhmän päälle. Talouden johtaminen ja suunnittelu siirretään suoraan puheenjohtajasalkkuun, minne se luontevasti kuuluukin. Toimintaympäristöryhmä keskittyisi nimensä mukaisesti toimintaympäristöömme vaikuttamiseen: sen tavoitteena olisi esimerkiksi PäPan kiinteistöstrategian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen sekä edunvalvonnan tavoitteiden toteuttaminen. Kaavoitusvaikuttaminen, Muutoksentekijät, luottissemmat, ansiomerkit ja esimerkiksi vaalipaneelit ovat esimerkkejä toimintaympäristösalkun sisällöstä.

Viestintä säilyisi tämän ministeriryhmän salkuista eniten ennallaan. Kun mainonta siirtyisi kokonaan jäsenhankintaministerin vastuulle, pystyttäisiin viestintäryhmässä keskittymään vain sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä lippukuntien viestintäkoulutukseen. Tällä hetkellä sinne tänne levittäytynyt verkkopuoli siirtyisi myös kokonaisuudessaan viestinnän alle.

Ja sokerina pohjalla: Kun tällä hetkellä puheenjohtajien satasella sekalaisia -salkussa majailevat kasvu, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, edunvalvonta ynnä muut saataisiin jaettua loogisesti toiminnanaloille, voisivat puheenjohtajat keskittyä toiminnan ja talouden johtamiseen sekä ministerien ohjaamiseen ja tukemiseen. Kuten tuossa kuvassa näkyy, ajatuksena oli sekin, että toinen puheenjohtajista voisi johtaa superministeriötä ja toinen ”nopean toiminnan joukkoja”. Näin esimerkiksi hallituksen yhteistä aikaa voitaisiin tarvittaessa käyttää kahteen eri keskusteluun.

Postaus on jo yhtä pitkä kuin kasitie, mutta toimisto on vielä käsittelemättä. Käykää hakemassa lasi mehua tai vetäkää vaikka kierros matoleikkiä välissä, niin jaksatte loppuun asti!

Koska työntekijät ja ministerit ryhmineen toimivat niin tiiviisti yhdessä, täytyy sama uusjako ulottaa tietysti myös Partioasemalle. Työntekijät jaettaisiin siis piirihallituksen esityksen mukaisesti kahteen toiminnalliseen tiimiin ja tukipalveluihin (talous, kiinteistöt, toimistopalvelut). Ja koska viidentoista hengen esimieheys on yksinkertaisesti järkevää jakaa useammalle tyypille, tulisi kummallekin tiimille oma esimiehensä. Ylläolevasta, alustavasta mallista näkyy ajateltu jako. Uutuutena ovat jo aiemmin mainitut lippukuntatyöntekijät (nyk. kaupunkityöntekijät) ja vapaaehtoistyön koordinaattori. Jälkimmäinen tulisi tekemään työtä lähinnä jäsenhankinta- ja aikuisministeriöiden kanssa.

Että sellaista.

Ja miten tästä eteenpäin? Piirihallitus on lähettänyt ylläolevan esityksen Pinelle, joka käsittelee sitä kokouksessaan reilun viikon päästä. Syyskuussa keskitytään pestikuvauksiin ja tehtävänjakoihin sekä luottisten että toimiston osalta. Samalla luodaan toimintasuunnitelmat vuosille 2013-2014. Jos hyvin käy, marraskuun piirineuvosto valitsee yllä olevan kuvan mukaisen hallituksen ja toimisto järjestäytyy uudelleen vuoden loppuun mennessä. Ja 1.1.2013: mopolla mennään! Kohti parempaa partiota ja entistä toimivampaa piiriä.

Miltä kuulostaa?