YYksinkertainen selitys konflikteille

Julkaistu: 8.9.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): Uncategorized | Tags: , , , | 4 kommenttia

Poljin tänään Keskuspuiston halki töihin ja satuin siinä aamuhyhmässä ajattelemaan kahta lempiteemaani: partiossa johtamista ja y-sukupolvea. Ekasta voitte lukea mielipiteeni täältä. Jälkimmäisestä olen kirjoittanut aika monta juttua ja uskon – y:lle ominaisen egoistiseen tapaan, tietty – olevani oikea supermallikappale siitä. Ja samoin uskon, että suurin osa mun ”vastapuolista” partiossa edustaa y-sukupolven vastakohtaa.

Täsmennettäköön tässä vaiheessa, että sukupolvista puhuttaessa ei pidä mielestäni tuijotella liikaa syntymävuosiin. Mäkin tunnen monta ikäistäni ja nuorempaakin, jotka ovat asenteiltaan ja arvoiltaan paljon, paljon vanhanaikaisempia kuin jotkut nelikymppiset. Hyviä y-vedenjakajia ovat vaikka kevään Twittergate ja homokeskustelu. Suhtautuminen niihin kertoo kyllä, missä joukoissa seisot.

Mietin siis, voisivatko kaikki nää partiomaailman kipuilut ja konfliktit johtua ihan vain siitä, että nyt eletään alkavaa y-vallankumousta*? Y:t eivät suostu tyytymään vanhanmalliseen johtamiseen eivätkä vanhoilliset muuttamaan tyyliään. Siitä seuraa tietysti valtataistelu. Y:t tahtovat viedä partioliikettä eteenpäin ja varovaisemmat pitää sen ennallaan. Ja meidän systeemi nyt vain sattuu olemaan sellainen, että sitä on hiton hankala muuttaa muuten kuin korkeimmilla palleilla keikkuen. Ei ketään kiinnostaisi munkaan bloggaukset, jos mä olisin vain joku närkästynyt lippukunnanjohtaja Sipoosta.

*) Joojoo, tiedetään: SP on kaunakeskeinen organisaatio ja kyllä näiden konfliktien juuret juontavat kymmenen vuoden taakse ja sitten on näitä konservatiivejä ja liberaaleja ja Forssan liittoja ja Heidi-puolueita ja anti-Heidi-puolueita ja hirveästi purkautumatonta katkeruutta ja sitä rataa.

Mutta ei se kiinnosta mua – paitsi hyvänä, absurdina tarinana (josta vielä joskus kirjoitan ison jutun). Mitä sitten, vaikka joku loukkasi jotakuta kolme vuotta sitten? Mitä sitten, vaikka meidän piirien edelliset johtajat inhosivat toisiaan?

Mua kiinnostaa se, kuinka tätä partioliikettä voidaan kehittää.  Kuinka tuoda sen toimintatavat nykyaikaan ja lujittaa sen arvopohjaa. Kuinka rakentaa siitä vahva ja arvostettu, aloitteellinen toimija ja vaikuttaja yhteiskunnassa. Ja kuinka tehdä se niin, että mulla ja muilla tekijöillä olisi edelleen yhtä siistiä kuin vaikka Vimma oli. Näihin päämääriin tähdäten ainakin mä teen päätöksiä ja töitä sekä piirissä että partioneuvostossa, sosiaalisessa mediassa ja elävässä elämässä. Enkä ole varmasti ainoa.

Että löytyiskö näistä viimeisistä kappaleista sittenkin se kaikkein suurin ero?

Jotain mihin tähdätä

Julkaistu: 5.9.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): Uncategorized | Tags: , | 3 kommenttia

1. Vankkumaton elämänusko. Optimismi.

2. Innostus inhimilliseen kasvuun. Sytyttää kasvua, vaalii kasvua, ilmentää sitä itse.

3. Systeemiäly. Kokonaisvaltainen ajattelu, hahmottaen vuorovaikutteisten nosteiden järisyttävät mahdollisuudet. Pieni muutos, valtava muutos. Havaitsee hienovaraiset yhteydet, kaukovaikutukset, systeemit jotka synnyttävät viisasta toimintaa.

4.Henkilökohtainen mestaruus. Itsensä johtajuus. Henkinen selkäranka. Sen tekeminen mikä on oikein. Suoruus. Läsnäolo. Henkilökohtainen esimerkki.

5. Yhteisönoste. Synnyttää luottamusta ihmisissä ja ihmisille, jotta nämä toteuttaisivat sen mikä heissä on parasta. Yhteys ihmisiin asemaan katsomatta. Haavoittuvuus, suuruus ihmisenä. Oikeudenmukaisuus, hienovaraisuus, tunneälykkyys. Havaitsee ihmiset. Asettaen rajat, reilu. Oikeamielisyys. Rinnalla oleminen.

6. Määrätietoisuus. Asettaa päämäärät. Osaa ilmaista ymmärrettävästi, mitä keneltäkin odotetaan. Energiaa, joka kurottautuu eteenpäin.

7. Käsitekyvykkyys. Taito lukea tilannetta itselleen ja kuvata sen muille. Kyky hahmottaa asetelma käsitteiden kautta ja kyky käsittää käsitteiden viestinnällinen voima. Älyllinen hahmotus, konkreettinen toiminta. Synnyttäen yhteistä kieltä, uudistaen yhteistä tarinaperustaa, tavoittaen käsitteellisesti kirkkaasti perustavuudet ja sen mikä juuri nyt on entistäkin tärkeämpää.

8. Käsittelybriljanssi. Avoimet kortit, edellyttäen samaa muilta. Ei pelejä, ei pokkurointeja, ei taustakähmintöjä, ei selittelyitä, ei juonitteluita. Ratkaisukeskeisyys, järkevyys. Ei ylenkatsetta. Dialogikyvyt. Tasapainoinen harkinta, tasapainoinen henkilö. Kyky vaihtaa rytmiä ja lähestymistapaa.

9. Itsenäinen ajattelu. Mielikuvitus. Kuunteleva, uteliaisuuden mielenlaatu. Vaihtoehtojen arvostus, innostus uusiin näkökulmiin. Lukeminen, yli sen mikä on ilmeistä. Läpimurtojen, oivallusten asenne, tosiasioista käsin. Näkemyksellisyys. Halu tietää totuus. Nöyryys johtajuuden paradoksien edessä.

10. Henki. MItään kestävästi arvokasta ei synny ilman henkeä, ilman arvoja ja ymmärrystä laajempiin merkityskaariin. Tarvitaan usko, toivo ja syvä innostus arvokkaaseen, jota aidosti arvokasta voi syntyä. Tähti siis mutta vielä enemmän avaruus.

Sanat ovat lainaa Esa Saariselta: Johtajuuden kymmenen pääkohtaa. Viime aikoina olen miettinyt tätä teemaa kovasti. Ja jaksan olla hämmästynyt/pettynyt/kiukkuinen siitä, että partiossa hoetaan alvariinsa itsensä kehittämistä ihmisenä ja johtajana, muttei tarjota siihen mitään tukea tai välineitä. Ei ole järjestelmällistä mentorointia tai työnohjausta*, vaikka johdettavat porukat ja asiat ovat hyvinkin laajoja.

Ne joita asia kiinnostaa, hoitavat kyllä homman tavalla tai toisella. Harmi vain, että ne joita ei kiinnosta, tarvitsisivat sitä usein kipeämmin.

Sellainen on tämä Suomen paras siviilijohtajakoulu.
*) Paitsi meillä on! Ainakin alku.

Kuinka johdan muutoksen

Julkaistu: 23.8.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): Uncategorized | Tags: , , | Jätä kommentti

Tänään kokoonnuttiin Assalla piirin toimikuntien puheenjohtajien kanssa. Ideana oli saada ennakkobriiffi kahden viikon päästä koittavasta luottisemmasta ja käydä läpi siellä tehtävän, uudenlaisen toimintasuunnitelman vaiheet. Illan pihvin tarjoili kuitenkin Ropsu, joka oli lupautunut kouluttamaan pienen setin muutosjohtamisesta. Tai hienommin ja paremmin ilmaistuna: valaisemaan puhiksille polkua tulevaisuuteen.

Tässä johtamissetti fläppi fläpiltä, ehkäpä poissaolijat tai muutkin satunnaiset selailijat siitä hyötyvät.

Ensin määriteltiin johtaminen:

Seuraavaksi määriteltiin muutos:

Sitten etsittiin tavoitetta. Laitettiin silmät kiinni ja kuviteltiin itsemme kesään 2012, Sarastetta edeltävään aikaan. Aalto liplattaa laiturinpieleen, leppeä tuuli käy ja aurinko lämmittää. Puhelin soi, toimikuntalaisesi soittaa. Hän tahtoo kiittää siitä muutoksesta, jonka läpi olet porukkasi johdattanut talven ja kevään aikana. Mieti tarkkaan, mistä hän sinua kiittää? Mitä olet tehnyt? Kirjoita toimikuntalaisen antama palaute ylös. Siinä on tavoitetila.

Seuraavaksi mietittiin muutoksen kulkua. Ensin pitää määritellä lähtötilanne. Tässä keinoja siihen:

Kahden viimeisen fläpin aikana tarkasteltiin matkaa muutoksen alusta loppuun. Miten saadaan ryhmä seuraamaan mukana ja sitoutumaan tavoitteeseen?

Mitä pitää tehdä matkan varrella?

Ja lopuksi treenattiin hetki käytännössä: mietittiin, minkä muutoksen tekemällä oman toimikunnan laatu paranisi. Miten vaikkapa alueohjaajien tai kiipeilytoimikunnan pitäisi muuttua, jotta ne toimisivat entistäkin paremmin ja voisi tarjota lippukunnille entistäkin parempaa palvelua?

Ropsulle kiitos erinomaisesti vedetystä, innostavasta ja tarkoitukseen sopivasta setistä! Kysykää, jos kaipaatte fläppien teksteihin tarkennusta.