Kuinka vastaat kosintaan?

SP:n hallituksen blogissa on tainnut olla viime viikkoina enemmän järkeviä ja hedelmällistä keskustelua poikivia kirjoituksia kuin koskaan sen olemassaolon aikana. Tämän päivän linkkivinkkinä tarjoilen näin lounasaikaan puheenjohtaja Heidin tukevan tekstin Asioiden oikeista nimistä.

Piirikysymyksestä – viitaten arvattavasti PäPan tekemään sellaiseen – Heidi kirjoittaa näin:

Piirikysymys/-aloite kuvaillaan menettelytapasäännössä näin: ”Piirialoitteen tulee käsitellä jotakin asiaa, johon hallituksen toivotaan puuttuvan tai antavan ratkaisun. Hallitus raportoi piirialoitteiden pohjalta tekemistään päätöksistä partioneuvostolle. Partioneuvosto päättää toimenpiteistä raportin kuultuaan. Piirit voivat esittää hallitukselle piirikysymyksen, johon hallitus antaa vastauksen partioneuvoston kokouksessa.”
Tässä ei puhuta mitään siitä, että piirikysymys pitäisi ymmärtää (ei lähettäjän eikä vastaanottajan kannalta) ilkeilynä tai näpäytyksenä. Usein kuitenkin tuntuu, että piirit nimenomaan haluavat kiristää ruuvipenkkiä hallituksen alla näillä aloitteillaan. Miksi ihmeessä?

Näinpä juuri. Kun kyse on selväsanaisesta ja asiallisesta kysymyksestä, toivotaan siihen samat kriteerit täyttävää vastausta. Tarkoitus ei ole ilkeillä tai näpäyttää. Muunlaiset tulkinnat ovat kiinni tulkitsijasta itsestään. Ja jos tulkitsija haluaa niillä itseään tai muita kiusata, ei syytä siitä voi enää vierittää kysyjän harteille.

Fiksu tyyppi myös käyttää aikansa ja vaivansa kysymykseen vastaamiseen – ei spekuloimiseen siitä, miksi kysymys on esitetty. Miettikää nyt vaikka kosintaa: Muru muruseni, menetkö kanssani naimisiin? -Miksi sä sitä kysyt?! Vihjailetko sä että mä olen jo vaimoiässä? Onks tää nyt joku lepyttely-yritys siitä viimevuotisesta syrjähypystä? Kiinnostaako sua vaan mun rahat? Nyt soitan kyl Elinalle ja kysyn mitä se tästä ajattelee.

(Ja kyllä, tämä viimeisin kappale oli näpäytys.)