Ajatellaan isommin

Kun en tee partioasioita, teen aika usein lehtiasioita. Toimittajan työssä melkeinpä parasta on kaikkien niiden inspiroivien haastateltavien tapaaminen: mä aina pompin penkilläni ja nyökyttelen aivan epäammattimaisessa hurmoksessa, kun löydän jonkun uuden ja innostavan ihmisen. Viimeksi se oli Aalto Entrepreneurship Societyn perustaja Kristo Ovaska, josta kirjoitin jutun helmikuun Ainoon.

Kristo puhui paljon siitä, kuinka me suomalaiset ei uskalleta ajatella tarpeeksi isosti tai asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle. Sama partiossa. Täällä me vaan piiperrellään vanhaan, hyvään, totuttuun tapaamme – mitä nyt joskus vähän repästään ja käydään huivittamassa joku patsas tai kirjoitetaan räväkkä blogipostaus. Ja kun ollaan oltu hetki niin rajusti radikaaleja voidaan taas palata posket ylpeydestä hehkuen sen vanhan tutun sarkamme äärelle.

Tällä menolla me ei koskaan kasveta jäsenmäärältämme ja vaikuttavuudeltamme todella, todella merkittäväksi järjestöksi. Tällä menolla me pysytään Suomen Piipertäjinä. Kiinnostaisko liittyä? Joku voisi laskea, että partioliikkeen suurin radikaali kuoli 70 vuotta sitten.

Nostetaan rima ylemmäs! Tuplataan piirin jäsenmäärä! Räjäytetään avaruuksia! Matkustetaan junalla Kiinaan! Otetaan isoja riskejä! Keksitään keinot monikulttuurisuus- ja eriarvoisuusongelmiin! Tehdään asioita, joita kukaan ei ole vielä tehnyt. Ja vedetään vessanpytystä kaikki jotka sanoo että mutku mutku ja mietitään vielä ja eihän nyt tollasta.

Kristoa vapaasti mukaellen: Tärkeintä on, että me ryhdytään Suomessakin teke­mään maailman mittakaavassa merkittäviä, kiinnostavia juttuja. Että täältä tulee partiolaisia, jotka pystyy ja joilla on halua muuttaa maailmaa.