Väliaikatietoja

Tulin vain huikkaamaan, että elossa ollaan ja bloggailuintokin on vielä tallella – olen kuitenkin parhaillaan vaihtamassa ihan lennossa työpaikkaa ja kaikki valveillaoloaika hurahtaa uusia hommia opetellessa ja vanhoja viimeistellessä. Juuri nyt elämä on aika lailla sitä, mitä Rosa Meriläinen Hesarin kolumnissaan kuvaa: minä ja vapaa-aika ollaan yks iso epäyhtälö.

Palaan parin päivän kuluttua! Sitä odotellessa sopii vaikka heitellä toiveita, käskyjä tai ajatuksia aiheista, joista pitäisi Partiofarssissa blogata.


”Pidetään kansa erossa demokratiasta!”

Tämä pätkä osui kuin napa masuun.

Aurinkoista viikonloppua, mulla se on kerrankin partiovapaa! Todistetusti ainakin Talin niityiltä saa punaiset posket ja nenän.


Om scouting

Mun ehdoton suosikkipartiopromo. Svenskarna kan.


Neljä surkeaa syytä lopettaa twiittaaminen

Hei vaan hei ja aivan aluksi kovasti kiitoksia kommenteista, joita olette jättäneet joko tänne tai antaneet naamakkain, Facebookissa ja meilissä. Osallistukaa jatkossakin! Tätä blogia perustaessani ajattelin, että 50 lukijaa viikossa olisi ihan kiva – nyt kahdeksan päivän aikana käyntikertoja on kertynyt yli 3500. Vau! Vaan tulipa taas tavoitetta asettaessa syyllistyttyä syntiin, josta bloggasin aiemmin tänään.

Viikonlopun Twittergaten mojovimmat mainingit ovat laskeutuneet, ja mäkin voin jo melkein nauraa sekä omalle kiukulleni että vastapuolen hölmöydelle. Ja se on tosi vaarallista, koska silloin tärkeä asia saattaa unohtua ja muuttua ihansamaksi. Siksi keräsin neljä erittäin huonoa syytä* lopettaa twiittaaminen ynnä muu viestintä partioneuvostosta.

1. Ketään kuitenkaan kiinnosta joku partioneuvoston kokous

Jos hetken ajattelinkin meidän tehneen turhaa ja tyhmää työtä twiitatessamme PN:sta, tajusin olleeni väärässä nämä kommentit nähtyäni. Lukekaa ne. Yksi oivaltavimmista viesteistä tuli Matelta, joka heitti peliin brändikortin. Lisäksi ainakin päpalaisten Facebook-seinillä ja Partioasemalla on kuhistu viikonlopun tapahtumista. Puhelimet ovat soineet, piirirajojenkin yli. Laskujeni mukaan parikymmentä partiolaista on avannut viikon sisällä Twitter-tilin. Aiheesta ovat bloganneet ainakin Juho, Mikko, Mari ja täälläkin on käynyt tuo valtava määrä lukijoita. (Osaako joku muuten sanoa, mistä mä näkisin Piirihallitus-twittersivun kävijämäärät?) Ja hei – huomatkaa, että PN-twiiteistä innostuttiin jo ennen kaikkea kalabaliikkia.

Tämän todistusaineiston pohjalta uskaltaisin jo väittää, ettei partiohallinto ole hetkeen herättänyt näin paljon keskustelua, kiinnostusta ja halua vaikuttaa – ja mikä tärkeintä: se on herättänyt sitä aktiivien lisäksi myös tavallisesti nukkuvien puolueeseen kuuluvissa tyypeissä. Halutaanko me heittää kaikki tämä kiinnostus jonkkaan?

2. Sit joku taas loukkaantuu, kun sitä siteerataan netissä

Kuinkahan monta kertaa vaikka Matti Vanhanen on loukkaantunut, kun sen tekemisiä on reposteltu julkisuudessa?

Ei vapaaehtoisesti edustukselliseen tehtävään asettunut ihminen voi kieltää nimensä tai sanomistensa julkaisemista sosiaalisessa tai muussakaan mediassa. SP-tasolla partio on politiikkaa: siellä tehdään diilejä, lobataan ja ollaan kaksinaamaisia. Miksi se hyväksytään, muttei suostuta kantamaan poliittista vastuuta teoistaan tai sanomisistaan?

Ne, jotka pelkäävät julkisuuteen lipsahtavien partiotekemistensä vaarantavan yksityiselämänsä tai siviilityönsä, tehnevät joko hämäriä tai hävettäviä asioita. Samoajille sanotaan: kerro mitä teet partiossa, saat töitä! Aikuisilleko sitten: kerro mitä teet partiossa, saat potkut.

Ja vastaus Matti-kysymykseen: Varmasti aika monta, mutta tajunnut jättää ne tunteet privaatisti käsiteltäviksi. Vanhanen tajuaa, että julkisuus on osa sitä vastuuta ja valtaa, joka merkittävään pestiin kuuluu.

3. Neuvoston mukava ilmapiiri kärsii, jos pitää tarkkailla sanomisiaan

Jos partioneuvos tai hallituksen jäsen ei kehtaa sanoa sanottaviaan videokameran tai vaikka stadionyleisön edessä, on niissä sanomisissa jotain vikaa. Pelätäänkö, että kotipiirissä näkevät, ettei se meidän neuvos nyt toimikaan ihan niin kuin piti?

Sitäpaitsi: ei PN:ssa tarvitse olla mukavaa! Tietysti on ehdottoman hyvä, jos niin on, mutta se ei missään nimessä saa olla itseisarvo. Hakevatko ihmiset eduskuntaan, koska ”tääl Arkadianmäellä on kato niin hyvä pössis, mahtava yhteishenki ja silleen”? Ei hitossa. Edustajiksi (toivottavasti) hakeudutaan, koska halutaan ajaa oman taustaryhmän asiaa ja edistää koko maan/järjestön hyvinvointia. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan kyllä asiallista yhteistyötä, mutta ei mitään naminamimeininkiä.

4. No mut voidaanhan ruveta julkaisemaan jotain kokoustiedotetta

”Epävirallinen” ja ”epämuodollinen” tiedote on jäsenten ja lukijoiden törkeää aliarvioimista – se ei ole millään muotoa verrannollinen aitoon ja siloittelemattomaan viestintään. Sinänsä kaikki tiedotus on hyvästä, mutta maailmassa heitetään kyllä ihan käsittämättömästi aikaa ja vaivaa hukkaan, kun muovataan mitäänsanomattomia ”Kokoustimme aurinkoisessa säässä ja suunnittelimme projektia Y” -tiedotteita. Mitä kukaan sellaisesta kostuu?

Keksittekö lisää huonoja syitä twiittaamisen lopettamiseen? Tai hyviä?

*) Näiden neljän syyn otsikot ovat suoria lainauksia  viikon aikana livenä tai verkossa käymistäni keskusteluista.


Ajatellaan isommin

Kun en tee partioasioita, teen aika usein lehtiasioita. Toimittajan työssä melkeinpä parasta on kaikkien niiden inspiroivien haastateltavien tapaaminen: mä aina pompin penkilläni ja nyökyttelen aivan epäammattimaisessa hurmoksessa, kun löydän jonkun uuden ja innostavan ihmisen. Viimeksi se oli Aalto Entrepreneurship Societyn perustaja Kristo Ovaska, josta kirjoitin jutun helmikuun Ainoon.

Kristo puhui paljon siitä, kuinka me suomalaiset ei uskalleta ajatella tarpeeksi isosti tai asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle. Sama partiossa. Täällä me vaan piiperrellään vanhaan, hyvään, totuttuun tapaamme – mitä nyt joskus vähän repästään ja käydään huivittamassa joku patsas tai kirjoitetaan räväkkä blogipostaus. Ja kun ollaan oltu hetki niin rajusti radikaaleja voidaan taas palata posket ylpeydestä hehkuen sen vanhan tutun sarkamme äärelle.

Tällä menolla me ei koskaan kasveta jäsenmäärältämme ja vaikuttavuudeltamme todella, todella merkittäväksi järjestöksi. Tällä menolla me pysytään Suomen Piipertäjinä. Kiinnostaisko liittyä? Joku voisi laskea, että partioliikkeen suurin radikaali kuoli 70 vuotta sitten.

Nostetaan rima ylemmäs! Tuplataan piirin jäsenmäärä! Räjäytetään avaruuksia! Matkustetaan junalla Kiinaan! Otetaan isoja riskejä! Keksitään keinot monikulttuurisuus- ja eriarvoisuusongelmiin! Tehdään asioita, joita kukaan ei ole vielä tehnyt. Ja vedetään vessanpytystä kaikki jotka sanoo että mutku mutku ja mietitään vielä ja eihän nyt tollasta.

Kristoa vapaasti mukaellen: Tärkeintä on, että me ryhdytään Suomessakin teke­mään maailman mittakaavassa merkittäviä, kiinnostavia juttuja. Että täältä tulee partiolaisia, jotka pystyy ja joilla on halua muuttaa maailmaa.


Voiko ihanammin viikko enää alkaa

… kuin partiokokouksella. Valmisteltiin työvaliokunnan (me piirinjohtajat, piirineuvoston puheenjohtaja Jaakko ja toimistolta Tapani ja Riikka) kanssa ensiviikkoista hallituksen kokousta. Esityslistalle on tulossa muun muassa

  • ehdotus ohjelman toimikuntien organisoimisesta uudelleen
  • piirileirin 2012 projektityöntekijän rekryn käynnistäminen
  • KaMu 2 -monikulttuurisuusprojektin toimeksianto

Sovittiin myös, että ruvetaan laittamaan pihalle ohjeet kokouksiin valmistautumisesta – samoin kuin ohjeistetaan ministereitä ennen pinenkin kokouksia. Odottakaa vaan!

Etsi kuvasta neljä läppäriä ja yksi jämäkkä piirinjohtaja.

Ja arvattavasti me myös päästeltiin pihalle höyryjä viikonlopun partioneuvoston osalta. Paljon. Päivän puujalkavitsi: Voisko sähköisiin viestintävälineisiin suhtautumisella olla jotain tekemistä tämän ilmiön kanssa?

Sitten hengailin toimistolla puhelemassa hiukan vaalipaneelista, partioviikon leffaillasta, puhisposteista ynnä muista. Ai mitä siistejä juttuja onkaan tulossa!

Pyysin tänään myös alustavaa versiota partioneuvoston kokouksen pöytäkirjan siitä kohdasta, jossa päätettiin tiedottamisesta ja sen rajoista. Haluaisin tietää, koskiko kieltolista vain tuota eilistä kokousta, seuraavaa kahta vuotta vai Jotain Muuta. Otetta en saanut, pitää ilmeisesti odottaa pöytiksen vahvistamista, mutta nimensä ja sanomistensa julkaisemisen kieltäneiden osallistujien nimilistan kyllä. Sitäpä tässä nyt pyöritellään: saako nimensä julkaisemisen kieltäneiden nimilistan julkaista… Ja ennen kaikkea: Onko listalle mitään laillista perustettava? Onko tosiaan olemassa joku peruste, jolla neuvoston tai hallituksen edustajien nimiä ei saisi mainita niiden toiminnasta kertoessaan? Hämärää.


Twitter-taistelun vaiheet

Seuraavassa oma subjektiivinen näkemykseni ja muistikuvani* siitä, miten Case Twitter -keskustelu eteni viikonlopun Partioneuvostossa. Varsinaista syiden ja seurauksien ruodintaa lupaan myöhemmin. Kutsun tässä neuvoksia N-alkuisilla ja hallituslaisia H-alkuisilla koodinimillä.

Lauantaina ryhdytään keskustelemaan PN:n toimintatavoista ja siitä, kuinka kokouksista viestitään ulospäin. Aiempina vuosina ei ole siis viestitty juuri lainkaan. Tiedotus tuntuu ihan kivalta ja kannatettavalta, mutta kukaan ei ole valmis ottamaan sitä nakikseen.

N1 on pitää puheenvuoron: Kaikki tuskin tietävät, että tästäkin kokouksesta menee jatkuvasti ulos tietoa ja puheita Twitterin kautta. Nousee hirmuinen haloo. Kuka se on?! Ilmoitan itseni ja Akselin syyllisiksi.

Käydään päällekkäin ja toisiinsa sekoittaen kahta keskustelua: sitä, mitä asioita neuvostosta voidaan viestiä ja sitä, millaisia kanavia siihen voidaan käyttää. Joku (ehkä minä) kehtaa vielä heittää ajatuksen kokousten kuvaamisesta suoraan nettiin – sepä vasta olisi! N2 surkuttelee, että luottamuksellinen ilmapiiri katoaa, jos joudutaan varomaan sanojaan – esiintymisestä PN:ssa tulisi teennäistä näyttelemistä. Vastaavia kommentteja satelee kaikkien muiden paitsi PäPan, Uudenmaan ja L-SP:n suunnalta. Hallituksen jäsenistä erityisesti länsisiipi osallistuu keskusteluun. H1 julistaa, että tähän asti neuvostossa on ollut niin mukavaa; että neuvosten eteen on ollut turvallista tulla. Sama tyyppi tosin kertoi pari tuntia aiemmin ripuloineensa kolme päivää ennen viime vuoden neuvostoja: siellä kun oli niin ikävä fiilis.

Lopulta puheenjohtaja pamauttaa poikki ja ilmoittaa, että asiaan palataan sunnuntaina.

Seuraavaan päivään mennessä on ehditty koostaa – ymmärtääkseni H2:n toimesta – powerpoint-esitys valikoiduista Piirihallitus-twiiteistä. Mustapohjaisia slidejä tuijotellaan hipi hiljaa, hautajaistunnelman vallitessa. Huh.

N2 ja N3 etunenässä siunaillaan kilpaa, suorastaan perussuomalaiseen tyyliin: Neuvoston keskustelut eivät kuulu ulkopuolisille! Minä en ole täällä esiintymässä! Nimien mainitseminen netissä voi olla kohtalokasta yksityiselämän kannalta! Luottamus PäPaan on nyt mennyt! Hallituksesta puheenjohtaja pitää diplomaattisen mutta fiksun, avoimuutta kannattavan puheenvuoron, mutta hallituksen länsisiipi jatkaa entistä ärhäkämpää suljettu-kokous-on-hyvä-kokous-linjaansa.

Akseli pahoittelee, jos jollekin on tullut Piirihallitus-twiiteistä paha mieli. Se ei ole missään nimessä ollut tarkoitus. Päivitän tämänkin Twitteriin, johon nokkela H2 heti tarttuu: pahoitellaanko nyt PäPan pihan vai koko piirin puolesta, pahoitellaanko vain loukkauksia vai myös ”lipsautuksia”… Akselilta pääsee päivän ensimmäiset (julkiset) kiroukset. Itse olen jo valmis kävelemään ulos.

N4 ilmoittaa, ettei hänen nimeään tai sanomisiaan saa julkaista tästedes Twitterissä tai muuallakaan. Moni yhtyy tähän. Käsiäänestys osoittaa, että karkeasti jaoteltuna 1980-luvulla syntyneet neuvokset ja hallituslaiset sallisivat ja sitä vanhemmat kieltäisivät itsestään kirjoittelun. Kieltäjät kirjoittavat nimensä listaan.

N2 esittää, että kaikki online-viestiminen PN:n kokouksista kiellettäisiin. N5 esittää, että perustettaisiin työryhmä pohtimaan viestintäohjeita ja valmistelemaan esitys seuraavaan kokoukseen. Molempia kannatetaan. Puheenjohtaja päätyy ehdottamaan kompromissia: työryhmä perustetaan, mutta tässä kokouksessa ”katkaistaan piuhat” eli lopetetaan twiittaaminen ynnä muu heti.

Niin tehdään.

(Onneksi mulla oli kova nuha, ja sain siksi niistää ja räpytellä jatkuvasti hyvällä syyllä. Eipä ole ennen ollut turhautumisitkut näin lähellä.)

*) Viimeisenä disclaimerina tähän blogiin: Jos jollekin on todella edelleen epäselvää, niin kyllä, tänne – tai Twitteriin, mihin tahansa mediaan – kirjoitetut tekstit ovat omia, todennäköisesti varsin värittyneitä näkemyksiäni ja tulkintojani, eivät missään nimessä PäPan/SP:n virallinen kanta saati lopullinen totuus. Ne koostuvat valinnoista ja sattumista: jotain jätän kirjoittamatta, kaikkea en yksinkertaisesti muista, itselleni merkitykselliset asiat nostan yli muiden. Olen ilmeisesti ollut hitosti väärässä, kun kuvittelen tämän seikan olleen kaikille itsestäänselvyys. Mutta medialukutaitoa alettiinkin opettaa peruskoulussa vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.

Muut paikalla olleet: Jollei teillä ole omaa julkaisualustaa, niin kirjoittakaa ihmeessä oma versionne tapahtumista kommenttiboksiin! Muutenkin täällä Partiofarssissa on käyty tänään yli 600 kertaa ja se on jee. Mutta saa myös kommentoida! Tai laittaa mulle meiliä, jollei haluta kirjoittaa julkisesti: anna.munsterhjelm ät papa.partio.net.


Iso paha some

Verrattain tuskastuneet terveiset täältä Partioneuvoston takarivistä. Viikonlopun kuumaksi perunaksi on noussut neuvoston kokouksista viestiminen: saako täältä twiitata, saako ihmisistä puhua sosiaalisessa mediassa oikeilla nimillä, pitäisikö PN:n kokoukset lähettää suoraan livefeedinä nettiin vai panisiko se ihmiset käyttäytymään teennäisesti…

Ymmärrän kyllä, että monet neuvoksista eivät elä ihan yhtä syvästi tässä sosiaalisten medioiden maailmassa kuin mä itse, mutta avoimuuden vastustamista en vaan voi hyväksyä. Viikko sitten meidän omassa Pinessä twiittasin myös, eikä kukaan kyseenalaistanut sitä mitenkään – tai ainakaan kritiikki ei kantautunut piirihallituksen korviin asti. Päinvastoin: saatiin paljon kiittävää palautetta avoimesta ja ajantasaisesta viestimisestä; että kotisohvalla sunnuntaipizzan ääressä möllöttäjätkin pysyivät halutessaan kärryillä Pinen puuhista. Tänään taas olen saanut ihmetteleviä yhteydenottoja, kun Piirihallitus-Twitter on hiljentynyt eilisen aktiivisuuden jälkeen*.

Ilman muuta on luottamuksellisia asioita, joista ei pidä huudella toreilla tai twittereissä – mutta se on kokonaan eri keskustelu. Jos me saadaan yksikin partiolainen kiinnostumaan PäPan/SP:n asioista – ja vaikuttamaan niihin! – twiittaamalla tai facebookaamalla tai vaikka laulamalla niistä Kolmen sepän patsaalla, niin ollaan kaiken ymmärrykseni mukaan toimittu oikein ja viety partiota taas vähän eteenpäin.

(Oikeinkirjoitusnatsina mua myös ärsyttää suunnattomasti, etten oikein tiedä, pitääkö piiri/partioneuvosto kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella! Kuka tietää?)

* Twitter on hiljentynyt siksi, kun a) ei huvita enää päivittää ja b) nämä viimeksi käydyt asiat ovat sellaisia, jotka voi lukea myös SP:n menettelytapasäännöstä tai yhdistyslaista. Perehdytystä siis.


Merelliset terveiset Itä-Helsingistä

Partsaneuvosto kokoontuu tänään ja huomenna Vuosaaren Rantapuistossa. Akseli tuli tänne jo eilen treffaamaan kollegoitaan piirinjohtajia. Seuraa kokouksen etenemistä Twitterissä – näppäilen täällä takarivissä sormet tulessa!


Mitä PäPa tahtoo SP:ltä

Vielä ennen viikonlopun partioneuvoston kokousta ajattelin heittää tänne meidän Akselin ja Jaakon kanssa puheenjohtajakokouksessa miettimämme ja sekä Pihassa että Pinessä hyväksytyt suunnitelmat piirin johtamiseksi. Koko paketti sisältää vaikuttamisen 1) piirin sisällä, 2) keskusmeijeri Suomen Partiolaisissa ja 3) sidosryhmien suhteen. Bloggailen kaikista kohdista varmasti lisää jatkossa.

Tässä kuitenkin alkupalaksi teemat,  joita lähdetään ajamaan SP:ssä  jo tämän viikonlopun aikana:

OMISTAJAOHJAUS KUNTOON
Piirien ohjausotetta keskusjärjestön toiminnasta on vahvistettava. SP:n hallituksen on kyettävä ottamaan vastaan palautetta ja kehittämään johtamisotettaan toiminnanalojen ja keskustoimiston tuottamista palveluista yhteistyössä piirien kanssa. Laajennettujen valiokuntien roolia ja toimintaa on kehitettävä piirit paremmin huomioivaan suuntaan. Jäsenmaksun korotuksen johdosta keskusjärjestön rahoituspohja on parantunut ja lisääntyneet resurssit on näyttävä paranevana palvelutasona, sekä samalla tehostuneena talouden ohjaamisena.
STRATEGIAN TOTEUTUS MÄÄRÄTIETOISESTI KÄYNTIIN
PäPa tukee vahvasti jäsenkokouksessa hyväksyttyä strategiaa. Strategian toteutus on nyt saatava määrätietoisesti käyntiin. Perustoimintojen hyvän hoitamisen lisäksi on uskallettava tehdä satsauksia strategisiin kärkihankkeisiin, joiden avulla voidaan tehokkaasti tukea kasvua, partiobrändin vahvistamista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Partio ei kasva, jos keskusjärjestössä katsotaan menneisyyteen ja tyydytään toimimaan vanhojen toimintamallien mukaan.
TOIMINTAKYVYLLÄ TULOKSIIN
Viimeisen kaksivuotiskauden aikana käynnistetyt SP:n kehittämishankkeet on saatava tuloksellisesti päätökseen. PäPa haluaa nähdä konkreettisia tuloksia ja paranevaa palvelutasoa SP:n toiminnanaloilta ja
keskustoimistolta. Järjestön johdon on keskityttävä strategian toteutukseen yhteistyössä piirien kanssa ja varmistettava hyvällä esimiestyöllä hallituksen toimintakyky, jotta olennaiseen keskittyminen on mahdollista. Toimintakykyyn liittyy myös avoin ja luottamusta herättävä johtamisviestintä. Sekä piirien että rivipartiojohtajien on saatava tietoa keskusjärjestön toiminnasta, linjauksista ja niiden taustoista, jotta demokraattisella vastuulla tehtyihin päätöksiin ja linjauksiin voidaan aidosti sitoutua.

Tuliko konsulttikieliähky? Avaan näitä enemmän viikonlopun aikana, nyt juoksen treffeille naapuripiirin kollegoiden kanssa.