Terveisiä tulevaisuustehtaalta eli kesäkuinen kirje PäPan luottiksille

Julkaistu: 14.8.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): kasvu, luottikset, Piirin suunta, toiminnan suunnittelu | 2 kommenttia

Sanon kuin Jutta U: Aivan aluksi haluan kiittää just sua, joka teet maailman parhaasta harrastuksesta totta pääkaupunkiseudulla. Se ei ole ihan vähän. Kiitos.

Ennen kuin laukataan ansaitulle kesätauolle ja Sarasteen riemuihin, kerron teille syksyn partiomeiningeistä merkittävimmästä: toimintasuunnitelman tekemisestä.

(Jo vain, se on se A5-läpyskä, jota kaikki eivät ole tähänkään asti vaivautuneet toteuttamaan, saati lukemaan. Siksi nyt tehdään toisin.)

 

Lue siis tämä, jätä ajatus hautumaan syvälle takaraivon uumeniin ja kaiva se esiin, kun palaat taas Partioaseman tuoleille keikkumaan.

 

Pine antoi meille neljä lähtökohtaa, joiden kautta olemme lähteneet toteuttamaan Piirin suuntaa eli strategiaa 2011-2014. Ne ovat:

* Jokainen 7-22-vuotias päpalainen kuuluu ryhmään, joka toteuttaa oman ikäkautensa ohjelmaa.

* Partio on yli 22-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten silmissä haluttavin vapaaehtoistyö. Tekijöiden puute ei ole este partio-ohjelman toteuttamiselle lippukunnissa eikä piirissä.

* Partio tarjoaa eri-ikäisille ja eri taustoista tuleville pääkaupunkiseutulaisille avoimia kohtaamispaikkoja.

* Jokainen alue toimii aktiivisena alustana lippukuntien yhteiselle tekemiselle.

 

Nämä tavoitteet ovat superhyviä ja täysin toteutettavissa. Tarvitaan vain konkreettisia tekoja ja niille tekijät. Eli sinua, minua, hyviä ideoita, paljon energiaa, vielä enemmän tahtoa ja jonkin verran rahaa oikein käytettynä.

 

Toiminnan suunnittelu etenee tästä syksyyn niin, että Sarasteella kuuntelemme lippukuntien ajatuksia, toiveita ja tarpeita. Tätä ja erityisesti kasvun tukemista tarjoaa leirillä Kasvukiska, jota pyörittävät toimiston tyyppien lisäksi kasvu-, alue- ja EVP-luottikset. Lippukuntien, piirineuvoston ja ryhmien keväisen ja kesäisen työstön pohjalta paukautamme sitten elokuun lopun hallitussemmassa toimintasuunnnitelman rungon ja tapahtumakalenterin kasaan. Nämä toiminnan ja talouden raamit viedään syyskuun alun Pinelle hyväksyttäviksi. Samana viikonloppuna syyssemmassa toimikunnat tekevät omat toimintasuunnitelmansa ministerien ja ryhmien ohjauksessa. Lopullisen tosun hyväksyy marraskuun Pine.

 

Ai mikä on toisin? Tärkeintä on se, että toimintasuunnitelma tehdään lippukuntien ehdoilla. Keskitymme 2013-2014 tekemään vain niitä juttuja, jotka hyödyttävät lippukuntaa ja vastaavat Pineen antamiin lähtökohtiin. Tosua valmistellaan niin avoimesti, että lippukunnilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen ja toisaalta miettiä omaa toimintaansa sen pohjalta. Meillä on ollut ajatus vuosikelloista tai ”tarjoiluehdotuksista”, joissa kuvataan ikäkausittain, miten täysipainoinen partio-ohjelma on mahdollista toteuttaa. Lippukuntakin saisi oman vuosikellonsa. Ohjelman tukeminen ja järjestäminen saadaan näin myös jaettua fiksummin lippukunnan, alueen, kaupungin ja piirin harteille.

 

Jo kaiken tähänastisen keskustelun perusteella uskon, että ensi vuonna meillä on vähän erilainen PäPa kuin nyt on. Toimiston ja luottisten – erityisesti piirihallituksen – tehtäviä on järjestettävä uudelleen, jotta pystymme oikeasti palvelemaan lippukuntia parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi olemme jääneet jälkeen monessa partion ”ulkopuolisessa” asiassa, jotka on nyt pantava kuntoon. Esimerkiksi markkinointia, muidenkin vapaaehtoisten kuin piiriluottisten tukemista ja kaupunkisuunnitteluun vaikuttamista emme voi jättää enää tekemättä, se on fakta. Emme voi olla visiomme mukaisesti ”pääkaupunkiseudun merkittävin nuorisojärjestö”, jos käperrymme vain itseemme, järjestelemme kursseja ja tapahtumia itsellemme tai piittaamme vain omista asioistamme. Eikä partiossa ole todellakaan mitään vikaa – meidän on vain opittava myymään sitä erilaisissa kääreissä ja eri tavalla erilaisille ihmisille.

 

Muistetaan myös, että mahdollisia uudistuksia ei missään nimessä tehdä pelkästä uudistamisen ilosta vaan siksi, että saisimme tehtyä partiosta paremman sekä osallistujille että tekijöille. Näen, että meillä on kolme isoa ongelmaa:

jäsenmäärämme laskee,

lippukunnissamme on huonoa ohjelmaa,

pestimme eivät ole tavallisen ihmisen kokoisia.

 

Ja nämä ongelmat ratkoaksemme ja kunnianhimoiset tavoitteet täyttääksemme meidän täytyy tehdä muutoksia organisaatioon ja sen toimintatapoihin.

 

Ongelmat ovat synkkiä, mutta huolesta ei silti kannata kupsahtaa – meillähän on Suomen parhaat lippukunnat, luottikset ja työntekijät! Tällä porukalla me pystytään ihan mihin tahansa, jos vain halutaan. Kasvuhanke on näyttänyt, että ottamalla oikeasti yhteisen suunnan, tavoittelemalla sitä konkreettisilla teoilla ja ennen kaikkea tekemällä yhdessä isotkin tavoitteet voidaan kyllä saavuttaa. Kaikki meidän kasvuteot tähtäävät syksyllä aloittaviin uusiin partiolaisiin, mutta jo nyt PäPan jäsenmäärän lasku ollaan onnistuttu käytännössä katkaisemaan. 31.7.2012 meillä oli 8808 jäsentä – yli 400 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt päpalaisia on 8750. Ei nousua, mutta vertailu muihin suuriin piireihin kertoo paljon. Sekä Hämeessä että L-SP:ssa jäsenmäärä on laskenut noin 500 viime vuodesta. Olen satavarma, että ilman kasvua ja Sarastetta me oltaisiin samoissa lukemissa.

 

Syksyllä jatketaan – kohti kymppitonnia ja sen yli!

Saako luottikselle antaa potkut?

Julkaistu: 25.3.2012 | Tekijä: | Kategoria(t): johtajuus, luottikset | 15 kommenttia

Jokainen meistä tuntee luottiksen, joka jättää pestiinsä kuuluvat hommat toistuvasti hoitamatta eikä feidaamisensa jälkeen vastaa enää kenenkään yhteydenottoihin. Tai luottiksen, joka toimii partion arvoja ja yhteisiä sopimuksia vastaan – käyttäytyy vaikkapa rasistisesti tai jättää ryhmänsä kanssa toteuttamatta strategiasta ne osat, joita itse pitää hömppänä. Tai luottiksen, joka tavalla tai toisella rikkoo ryhmänsä muuten kivan ja yhtenäisen fiiliksen.

Myönnä pois, että partiossa tekeminen ja elämä ylipäätään olisi helpompaa ilman näitä tyyppejä ja heidän erilaisia johdannaisiaan.

Kun brittipartiota uudistettiin, annettiin lähtöpasseja ihmisille, jotka eivät suostuneet sitoutumaan muutokseen ja toteuttamaan sitä. Julmaa? No, ainakin jäsenmäärän kasvun ja toiminnan laadun paranemisen kannalta toimivaa ja tehokasta. Minusta brittien ratkaisu viestii nimenomaan siitä, että partion halutaan olevan eteenpäin menevä liike ja siksi sen jarruista pitää päästä eroon. Tätä ei tietenkään pidä sekoittaa siihen, etteikö liikkeen sisällä saisi olla erilaisia mielipiteitä – kyllä saa ja pitääkin olla. Näkemysero on kuitenkin eri asia kuin sovittujen mallien noudattamatta jättäminen.

Hyppään vielä alun esimerkkeihin. Se, että jonkun toisen luottiksen tai työntekijän elämä muuttuu mukavammaksi ja vähemmän vaivalloiseksi, ei tietenkään riitä syyksi partiopotkuihin. Mutta riittääkö se, että luottis toiminnallaan – tai toimimattomuudellaan – estää asetettuihin tavoitteisiin pääsemisen?

Minusta se riittää. Mutku luottisten erottaminen ei oo partiomaista! ulvaisee aivan varmasti joku toinen. Muistaakseni SP:n nykyinen varapuheenjohtaja sanoi aikoinaan vaalitentissä fiksusti (työntekijöiden asemasta tai vastaavasta kysyttäessä) suunnilleen näin: Partio on tavallinen työpaikka, ja siellä tulee toimia kuten tavallisella työpaikalla. Luottisten asema on toki erilainen kuin työntekijöiden, mutta perusasetelma on musta aivan sama. Jos tilanne on tulehtunut, se täytyy ratkaista. Ja ihmisiä kun ollaan, ratkaisuun kuuluu väistämättä tunteita. Surua, pettymystä, helpotusta, hämmästystä, turvattomuutta, uteliaisuutta, tyytyväisyyttä, kostonhalua, hitonmoista kiukkua.

Niiden pelkääminen ei ole syy jättää ratkaisua tekemättä.

P.S. Piirihallituksemme teki viime viikolla päätöksen erään luottiksemme pestin päättämisestä. Kirjoituksen pohdinnat liittyvät luonnollisesti tuohon ratkaisuun – ei mikään näistä esimerkeistä suoranaisesti, mutta ihan inhimillisyyssyistä toivon, että kyseiseen keissiin liittyviin ihmisiin ei kommenttiboksissa kajota. Pihan toimintaa sopii kyllä arvioida ja arvostella.

P.P.S. Toi video on niinku tän postauksen huumoriosuus.

Ihan hyvä ei vaan riitä

Julkaistu: 16.11.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): luottikset, piirihallitus, piirineuvosto | Tags: , , | 4 kommenttia

”Tehdään kunnianhimoinen strategia ja sit jotain saatanan tunareita neppailemaan sen toteutuksen parissa.” (Partiojohtaja, 2011)

Piirihallitusvaaleihin on kolme päivää ja kolmeen pestiin on yhteensä yksi ehdokas.

Hurraa hei.

Meillä on erinomainen visio, hyvä strategia ja mainion konkreettinen kasvusuunnitelma, joihin kaikkiin uskon lujaa. Uskon siihen, että ne voidaan toteuttaa oikeasti, ei vain paperilla. Ja uskon, että ne kaikki voidaan myös muuttaa unelmahötöstä todeksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

Mutta en usko, että ne voidaan toteuttaa millä tahansa porukalla. (Joo, toteuttajia on piirihallituksen lisäksi aika monta sataa muutakin. Mutta ilman johtajia – siis suunnannäyttäjiä, vaatijoita ja innostajia – meillä ei tule olemaan yhtä isoa muutosta. Silloin meillä on vain satoja pieniä, eri suuntiin sojottavia muutoksia.)

Kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan pystymetsästä tullut tyyppi, joka haluaa hallituspestiltä vain uusia kokemuksia ja kivoja kavereita. Siksi en halua kokematonta huvittelijaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei tahdo tai osaa laittaa itseään määrätietoisesti likoon paremman partion edestä. Siksi en halua varovaista teflonsuorittajaa, joka varaa pestille kolme tuntia viikosta ja prosentin intohimostaan.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei ole valmis tekemään hemmetisti töitä ja katsomaan eteenpäin silloinkin, kun vituttaa tai turhauttaa tai masentaa. Siksi en halua luovuttajaa tai lintsaria.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka lähtee pestiin vain velvollisuudentunnosta. Siksi en tahdo virkamiesmäistä uhrautujaa.

Niitä ei saavuteta, jos hallitukseen valitaan tyyppi, joka ei uskalla avata suutaan, olla eri mieltä ja haastaa fakkiutuneita käsityksiä partiosta ja partion toimintatavoista. Siksi en halua epävarmaa tai järjestelmän särmättömäksi hiomaa jees-miestä. Enkä ketään, joka tulee kyseenalaistamatta tekemään niin kuin on aina ennenkin tehty.

Sillä lailla. Oliko pikkasen tyhmää nostaa rimaa vain korkeammalle, kun pesteihin on nytkin lyhyempi jono kuin Fisun keikalle?

Ei ollut.

Piirihallituksen tarvitaan nyt ihmisiä, jotka eivät pelkää. Me tarvitaan energiaa, muutosvoimaa ja näkemystä. Sellaisia ihmisiä, jotka osaavat johtaa ja haluavat tarttua toimeen.

Mä vaadin paljon. Mutta niin vaativat piirin kokous ja piirineuvostokin hyväksyessään strategian ja kasvusuunnitelman. Jollei tästä piiristä löydy tarpeeksi päteviä ja halukkaita ihmisiä vastaamaan niihin vaatimuksiin, on PäPan ruvettava pelaamaan helpompia pelejä.

Etsikää itsestänne se leijonakunkku, ihmiset!

(Juujuu, piirineuvosto valitsee piirihallituksen jäsenet, en minä.)

Piirin ja SP:n luottikset treffeillä

Julkaistu: 28.8.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): luottikset | Tags: , , , | Jätä kommentti

On päpalaisia piiriluottiksia ja on päpalaisia SP-luottiksia. Aika harvoin toinen tietää, mitä toinen tekee, vaikka toiminnanalakin olisi sama. Suurin osa tapaa toisensa vain laajennetuissa valiokunnissa – jos sielläkään. Pahimmassa tapauksessa tieto kulkee hiiiitaaasti pitkin reittiä SP:n ryhmä – SP:n hallitus – partioneuvosto – piirihallitus – PäPan ryhmä. Ja tästä seuraa tietysti päällekkäisyyksiä, ärsytystä ja väärinymmärryksiä.

Tätä dilemmaa on pyöritelty pitkin kevättä. Etenkin ohjelmapuolella tieto on tullut SP:stä meille takkuisesti ja viiveellä – voitaisko itse tehdä asialle jotakin? Sain aika ajoin toiveita yhteistyöstä myös omilta SP-luottiksiltamme. Kesällä päätimme ryhtyä tuumasta toimeen ja kutsua koolle SP:n pesteissä toimivat päpalaiset sekä piirihallituksen.

Purkautumiselle ja ajatustenvaihdolle oli selvästi tilausta: parituntisessa keskustelussa ei juuri hiljaisia hetkiä syntynyt. Joku heittikin tapaamisen liippavan jo aika läheltä AA-kerhon kokousta.

Mutta saatiin me aikaankin. Tärkeimpänä ja konkreettisimpana uudistuksena päätettiin järjestää vastedes samalla porukalla tapaaminen aina ennen SP:n laajennettuja valiokuntia. Silloin voidaan käydä kuulumiset läpi puolin ja toisin, valmistautua laajennettuihin yhdessä ja ennen kaikkea panna tieto kulkemaan toiminnanalalta toiselle, piiristä SP:hen ja toisinpäin. Toki me toivotaan saman toiminnanalan luottisten olevan yhteyksissä toisiinsa näiden treffien välilläkin.

Seuraavan kerran tavataan keskiviikkona 28.9. klo 19 – jos oot SP:n pestissä toimiva päpalainen etkä ollut aiemman kutsun jakelussa niin laitapa vaikka mulle meiliä ja lisään sut! anna.munsterhjelm@papa.partio.net.

(Ja ennen kuin joku älyää hihkaista jotakin PäPan pikku agenttien soluttamisesta keskusjärjestöön, siteeraan erästä paikallaolijaa, joka sanoi jotakuinkin näin: ”Mä olen SP:n pestissä, mä ajan SP:n asiaa. Mun ainoa agendani on keskusjärjestön agenda”. Kyllä tässä yhteistyön käynnistämisessä on siis kyse puhtaasti tiedonkulun tehostamisesta ja sitä myötä molempien osapuolten toiminnan helpottamisesta.)

Luottisten rokotuskortti

Julkaistu: 18.1.2011 | Tekijä: | Kategoria(t): luottikset, Piirin suunta | Jätä kommentti

Kuka muistaa, mikä oli piirin edellinen strategia?

Niinpä.

Strategiaa hinkataan ja viilataan kuukausia, joskus vuosiakin. Tehdään kyselyitä, nuuskitaan tilastoja, selvitetään yhteiskunnan ja partion muuttumista. Hankitun tiedon pohjalta muodostetaan näkemys ja pakataan se muutamaan nättiin lauseeseen. Niitä sitten tykitetään seminaareissa ja kokouksissa diashow toisensa perään.

Mutta jos ne lauseet jäävät lopulta vain kymmenen ihmisen päähän ja toimintasuunnitelman kakkossivulle, kaikki huhkiminen on ollut turhaa. Piirissä tehdään koko ajan, mutta tekemisen suunta ei ehkä olekaan oikea.

Tänä vuonna päätimme viedä vuosien 2011-2014 strategian eli Piirin suunnan toteuttamisen superkonkreettiselle tasolle. Ryhmät ja toimikunnat ottavat tietysti Suunnan huomioon suunnitellessaan toimintaansa, mutta se ei vielä riitä. Kaikki luottikset pitää sitouttaa siihen henkilökohtaisella tasolla. Ja toisaalta pitää myös tajuta, että Piirin suuntaa ei saavuteta ympäripyöreillä, pilvissä leijuvilla puheilla, vaan kädet saveen -meiningillä. Viisisataa tavallista partiotekoa on yks iso toteutunut piirin strategia.

Ollaan piirinjohtaja Akselin kanssa suunniteltu jonkinlaista strategiakorttia, joka jaettaisiin jokaiselle luottikselle ja jonka avulla jokainen voisi simppelisti toteuttaa Piirin suuntaa omalta osaltaan. Se olisi hiukan samanlainen kuin peruskoulun rokotuskortit: pahviläpyskä, johon kirjataan saadut rokotteet ja seuraavien päivämäärät.

Eka testiversio Piirin suunta -kortista

Ekaan versioon laitoin kolme valittua Suuntaa – laatu, näkyvyys, avoimuus – alakohtineen. Kortin toiselle puolelle tuli neljä tyhjää ”lomaketta”, joihin kuhunkin kirjoitetaan tavoitteeksi yksi Suunnan alakohta. Siihen tavoitteeseen pääsemiseksi pitää sitten miettiä ja kirjata korttiin keinot, aikataulu ja mittarit. Eli esimerkiksi mä asetin tavoitteekseni kohdan Piirin sisäisiä viestintäkanavia kehitetään ja viestintää kohdennetaan: perustin tämän blogin, aion päivittää sitä vähintään kerran viikossa varapuheenjohtajakauteni ajan ja mittaan onnistumista lukijamäärillä sekä kommenteilla. Suuntakortin ideaa valottanee lisää tämä esitys.

Kortin koekaniineina toimivat PäPan, EPT:n ja Kannuksen hallitukset viime viikonlopun semmassa. Selkeä rautalankamalli sai kiitosta ja uskottiin sen toimivan erityisesti puhiksilla johtamisvälineenä, mutta omien tavoitteiden miettimiseen haluttiin lisää aikaa. Se on selvä. Tarkoitus ei suinkaan ole vetää omia tavoitteita ja keinoja salamana hihasta, vaan pohtia ja päättää ne yhdessä oman puhiksen kanssa. Alkukevään aikana ministerit treffaavat kortin kanssa toimikuntien puheenjohtajat, jotka vievät asian omille luottiksilleen.

Seuraavat korttisessarit luvassa Tammisemmassa puolentoista viikon kuluttua!